Jos joku on kuollut mutta on kenties etäisempi niin, että luulee tämän olevan yhä elossa, tai jos kuollutta on muistettu väärin tai jätetty muistamatta, niin ajatus tuosta henkilöstä tuntuu tuovan rätsähtelevää riitaisuutta, oahantekoa tms hyökkäyksiä, kuin kuolleiden maa olisi jotenkin riitaisampi. Mutta voiko olla, että jos tuota henkilöä ei enää ole, niin hänen paikkansa elävien keskuudessa on onnistunut valtaamaan joku teknisesti ajatteleva henkilö, jolla ei ole mitään motivaatiota olla juuri tuo henkilö, ja niin hän vähän ajan päästä väsyy, tympiintyy tehtäväänsä, näyttelemiseen ja tuon toisen piirteisiin ja alkaa silmittömästi hyökkäillä, äyskiä, ilkeillä ympärilleen, jos taas joutuu tuohon rooliin. Eli sellaiseen auttaisi tajuta, että tuo henkilö tosiaan kuoli ja hyökkäilijä on joku muu, joku elossa oleva, luulisin.
Jos joku elämän aika lähipiristä kuolee, niin hän eläessään teki helpommiksi tiettyjen aihepiirien harrastamisen, ja niin hänen kuolemansa jättää osin tyhjänpäälle, ne, jotka tottuivat hänen kanssa puuhaamaan noita juttuja tai hänen siivellään, ja niin kuoleman läheisyys tuo epäonnea, josta pääsee eroon etäisyyttä tuohon henkilöön ottamalla.
perjantai 19. tammikuuta 2018
perjantai 15. joulukuuta 2017
Surressa kutomisesta
Lainaus pitkästä kutomisohjeblogitekstistäni http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html
"Joidenkin mielestä suru tuo mieleen kutomisen ja olettavat, että kenties kutominen sopisi suruaikaan. Mutta suru vaatii käsittelyä, on ymmärrettävä asioita, laitettava asioita uusiin lokeroihin, etsittävä uusia elämänuomia, yms. Sellainen ymmärrys saa yleensä tukea maisemien katselemisesta yms monimutkaisista näköaistivirikkeistä, jotka tekevät kuvallisen ajattelun kyvystä hyvän ja nopean. Siksi luulisin, että enempi kutominen vain myttyynnyttää ajatukset, surunkin, kun ei auta sen käsittelemisessä ymmärryksellä sulattelussa. Mutta jos tuntuu, että kutominen voisi sopia itselle, niin voihan sitä kokeilla, mutta ylen määrin paljon kutomista surun keskellä ei kai ole hyvä, jollei sitten ole vähän sama kuin dokaaminen, niin että miooin sitä nyt sitten kaipaa."
"Joidenkin mielestä suru tuo mieleen kutomisen ja olettavat, että kenties kutominen sopisi suruaikaan. Mutta suru vaatii käsittelyä, on ymmärrettävä asioita, laitettava asioita uusiin lokeroihin, etsittävä uusia elämänuomia, yms. Sellainen ymmärrys saa yleensä tukea maisemien katselemisesta yms monimutkaisista näköaistivirikkeistä, jotka tekevät kuvallisen ajattelun kyvystä hyvän ja nopean. Siksi luulisin, että enempi kutominen vain myttyynnyttää ajatukset, surunkin, kun ei auta sen käsittelemisessä ymmärryksellä sulattelussa. Mutta jos tuntuu, että kutominen voisi sopia itselle, niin voihan sitä kokeilla, mutta ylen määrin paljon kutomista surun keskellä ei kai ole hyvä, jollei sitten ole vähän sama kuin dokaaminen, niin että miooin sitä nyt sitten kaipaa."
maanantai 4. joulukuuta 2017
Surun käsittelemisestä
Jos surun käsitteleminen kestää pitkään, se yleensä johtuu siitä, että asiat ovat myttyyntyneet, tai siitä, että nojaa toiseen, joka on jo kuollut ja ei siis käsittele asiaa ollenkaan, tai ei ollut sellaisia asioita käsittelevää tyyppiä, tai kaatui juuri siihen, ettei viime aikoina osannut käsitellä asioita vaan ne kasautuivat niskaansa. Surun skäsittelemisessä selvärjärkisyys on olennaista, on elettävä omaa elämäänsä, havaittava maailmaa myötäelävin oikein päin reagoivin silmin ja aidoin tuntein. Ei saa sotkea asioita keskenään reagoiden väärällä tavalla eikä olla selkärangaton, parempi edes aavistuksenomaisesti reagoida oikeaan suuntaan, vaikkapa muutamin lättänin sanoin, jotak kumminkin ajavat osan asiasta. Jos asiat menevät väärään lokeroon, se on käsittelemätöntä surua. Jos tietää, että tämä on minun elämäni, noissa asioissa nojasin toisiin ja minun on nyt jatkettava omin jaloin, uusiin nojautumiskohteisin turvaten vaan mieluiten ei rojahtaen, ja noin elävät muut elämäöän, onnea heille ja sivistyksen varjelusta kuolemanjälkeistä elämäänsä jatkavalle, niin asiat ovat aika selkeiytä, jos on selkärankainen, vastuuntuntoisesti tunne-elämältään ja sosiaalisuudeltaan käyttäytyvä, mutta jos reagoi moraalittomasti tai liian huonon ymmärryksen pohjalta, ei oman viisautensa ja sivistyksensä, niin se tuntuu myttynä vatsassa ja suru jatkuu. Niin alkaa uusi elämä, tämän ihmis- tai eläinsuhteen jälkeinen elämä.
lauantai 4. marraskuuta 2017
Viisauden avulla ratkaisten + tarina
"
B435. Ihmeparannusohjeyritelmä XXXIV * Viisauden avulla ratkaisten Joskus elämä takeltelee, perspektiivi on huono, lähestymistapa huono. Joskus asiat taas sujuvat hyvin ja se tuntuu liittyvän hyvään tervehemkiseen lähestymistapaan. Vaikeista ongelmista pääsee uskonnon avulla ylitse. Satsaamalla kaikkeen viisauteen ja elämänymmärrykseen, mitä sinulla on, selviät vaikeuksista, jotka muuten olisivat ylivoimaiset. Siis jos olet pulassa, satsaa terveisiin elämäntapoihin, tervehenkisyyteen, elävöittävyyteen, tunteidenmukaisuuteen, moraaliin, hyvän toivomiseen, rukoilemiseen, elämänviisauteen, kauneuteen, ym viisauteen ja nouse tilanteen yläpuolelle, ratkaise ongelmasi viisaammalla mielellä ja vasta kun olet kunnolla toipunut edes jonkin verran viisaammin eläen, voit palata entisille urillesi, jos edelleen pidät niitä kyllin viisaina.
"
Lainaus parantamisaiheisesta blogistani http://parantamisesta.blogspot.fi
* * *
Tällanen tarina vain:
Kun täällä Savonlinnassa on vaarallista, niin olen tavannut laittaa illalla yöksi barrikadin oveni eteen. Tässä kuukausi pari sitten olin jo laittanut barrikadin, kun eteisessä käydessäni nenääni osui lievä haju kuin olisi kenties ollut kuollut rapputasanteella. Koetin kutsua Vaapukkaa siihen haistelemaan, muttei se tullut. Kutsuin kumminkin useamman kerran putkeen koettane innostaa sitä, muttei se halunnut. Äänensävylläni kumminkin yritin viestiä tuon yllä olevan ohjeen plus elävöittävän kevennyksen. Vähää myöhemmin tuntui rapputasanteella olevan toipuneen savolaismiehen tunnelmaa, enkä huomannut kuoleen hajua enää. Että lieneekö niin, että tuokin voi auttaa kuoleman rajatapauksissa?
B435. Ihmeparannusohjeyritelmä XXXIV * Viisauden avulla ratkaisten Joskus elämä takeltelee, perspektiivi on huono, lähestymistapa huono. Joskus asiat taas sujuvat hyvin ja se tuntuu liittyvän hyvään tervehemkiseen lähestymistapaan. Vaikeista ongelmista pääsee uskonnon avulla ylitse. Satsaamalla kaikkeen viisauteen ja elämänymmärrykseen, mitä sinulla on, selviät vaikeuksista, jotka muuten olisivat ylivoimaiset. Siis jos olet pulassa, satsaa terveisiin elämäntapoihin, tervehenkisyyteen, elävöittävyyteen, tunteidenmukaisuuteen, moraaliin, hyvän toivomiseen, rukoilemiseen, elämänviisauteen, kauneuteen, ym viisauteen ja nouse tilanteen yläpuolelle, ratkaise ongelmasi viisaammalla mielellä ja vasta kun olet kunnolla toipunut edes jonkin verran viisaammin eläen, voit palata entisille urillesi, jos edelleen pidät niitä kyllin viisaina.
"
Lainaus parantamisaiheisesta blogistani http://parantamisesta.blogspot.fi
* * *
Tällanen tarina vain:
Kun täällä Savonlinnassa on vaarallista, niin olen tavannut laittaa illalla yöksi barrikadin oveni eteen. Tässä kuukausi pari sitten olin jo laittanut barrikadin, kun eteisessä käydessäni nenääni osui lievä haju kuin olisi kenties ollut kuollut rapputasanteella. Koetin kutsua Vaapukkaa siihen haistelemaan, muttei se tullut. Kutsuin kumminkin useamman kerran putkeen koettane innostaa sitä, muttei se halunnut. Äänensävylläni kumminkin yritin viestiä tuon yllä olevan ohjeen plus elävöittävän kevennyksen. Vähää myöhemmin tuntui rapputasanteella olevan toipuneen savolaismiehen tunnelmaa, enkä huomannut kuoleen hajua enää. Että lieneekö niin, että tuokin voi auttaa kuoleman rajatapauksissa?
sunnuntai 27. elokuuta 2017
Sopiikohan elämän jatkaminen aiheena kirjoituksiini paratiisiteoriasta?
Mietin tässä, että voiko olla ihan vain sattumaa, että olen kirjoittanut tulevaisuudenparatiisin mahdollisuudesta kannattavuusnäkökannalta, oikeastaan vain terveiden elämäntapojen kannattavuudesta, ja että sitten minulla samalla henkilöllä sattumalta olisi kyky laatia jonkinlainen kuolleista herättämisen ohje? Vai onko niin, että parempien tulevaisuudenkuvien myötä elämän jatkaminen on kivcempi, jotenkin luonnostaan sopii siihen kuolleista herättämisen ohje, vaikkei moneen muuhun paikkaan sopisi?
Tässä näitä paratiisiaiheisia kirjoituksiani
paratiisiteoriani http://2013paradise.blogspot.fi/2017/08/basics-of-my-paradise-theory.html
siihen suuntaan vievistä teistä maailmassa http://paratiisiteoria.blogspot.fi
ja kenties, kun on nii tärkeä keksiä tauteihin jotakin parannusta, niin parannusohjeyritelmäni http://parantamisesta.blogspot.fi
ja maailman & oman elämän isojen epäkohtien korjaamisesta http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi
...
Tässä näitä paratiisiaiheisia kirjoituksiani
paratiisiteoriani http://2013paradise.blogspot.fi/2017/08/basics-of-my-paradise-theory.html
siihen suuntaan vievistä teistä maailmassa http://paratiisiteoria.blogspot.fi
ja kenties, kun on nii tärkeä keksiä tauteihin jotakin parannusta, niin parannusohjeyritelmäni http://parantamisesta.blogspot.fi
ja maailman & oman elämän isojen epäkohtien korjaamisesta http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi
...
sunnuntai 23. heinäkuuta 2017
Trees on graveyards
Hi
I am from Finland, now 45 years old and live in Savonlinna. When I was
12 years old, a girl, and we lived in Helsinki, we early one autumn
went to Japan and were there some tow weeks, after which shortly to
HongKong and then one week in Thailand. My life kind of got destroyed
by that visit to Asia and I did not know why and the effect lasted for
years and it still is somewhat. But lately I noticed that the problem
maybe connects to people whom Asians consider ghosts. When our family
was in Japan, we saw also a Japanese graveyard. It was wirhout trees,
just stones: stone pavements, stones on graves maybe something like
pots from claw to, I do not remember the last thing well enough. In
Finland we have always trees, lots of trees on graveyards, like in a
forest or park, usually big trees with lots of leaves sheltering and
in the winter time mostly without leaves but some kuusi trees
somewhere. My parents were atheists. We visited graveyard in the
Christmas and I wished well for the deceased which I thought of living
there under their graves, under the sea of candles. I wished that they
could have well in the life after death, according to justice so that
good things would spread and bad things would not be allowed to affect
widely, so that each of them could be "the smith of one's own
happiness". And so I propably wished when I saw the Japanese graveyard
too. Could it be that the ghosts longed for something there, something
in Japanese ways of living was maybe too much for them and so they
dies and now they longed for some fracturelessness and so they came to
me, year afyer year. But I think the moist important thing in that is
to have trees with real roots in the graveyards, sheltering, dropping
their leaves in the autumn, maybe some tree keeping them too - trees
quite near each grave, like for example three meters at most. But
those do not necessarily at least to begin with need to be big trees
but some Japanese natural bushes would do well too, but those must be
planted there ground bought there if needed. I guess that the Japanese
ghosts consider this of major importance!
With best wishes, Kaisa Hannele Tervola, Savonlinna, Finland, North Europe
Trees natural to that climate, culture and district teach them to be
wise and with wisdom of life, so that things go peacefully along their
natural ages old wise roads. AAnd the trees or bushes also tell them
that Japanese ways are expected - or they must move to live elsewhere
where they are in harmony with the culture and ways.
Harmony with the wishes of the deceased could make Japan stronger. Do
some foreigners with more skills in these matters oppose in order to
harm Japan?
My wisdom of life is very Finnish, not so very Christian. If that is
what the Japanese elderly or ghosts in Asia are looking for, one can
learn it from my blogs:
http://pikakoulu.blogspot.fi , http://quickerlearning.
playlists at http://www.youtube.com/
http://workandfreetime.
first post, http://todreamjob.blogspot.fi and
http://nopeaoppisuus.blogspot.
Especially http://Finnishskills.blogspot.
maybe also http://healthilymoral.
http://paratiisiteoria.
I am from Finland, now 45 years old and live in Savonlinna. When I was
12 years old, a girl, and we lived in Helsinki, we early one autumn
went to Japan and were there some tow weeks, after which shortly to
HongKong and then one week in Thailand. My life kind of got destroyed
by that visit to Asia and I did not know why and the effect lasted for
years and it still is somewhat. But lately I noticed that the problem
maybe connects to people whom Asians consider ghosts. When our family
was in Japan, we saw also a Japanese graveyard. It was wirhout trees,
just stones: stone pavements, stones on graves maybe something like
pots from claw to, I do not remember the last thing well enough. In
Finland we have always trees, lots of trees on graveyards, like in a
forest or park, usually big trees with lots of leaves sheltering and
in the winter time mostly without leaves but some kuusi trees
somewhere. My parents were atheists. We visited graveyard in the
Christmas and I wished well for the deceased which I thought of living
there under their graves, under the sea of candles. I wished that they
could have well in the life after death, according to justice so that
good things would spread and bad things would not be allowed to affect
widely, so that each of them could be "the smith of one's own
happiness". And so I propably wished when I saw the Japanese graveyard
too. Could it be that the ghosts longed for something there, something
in Japanese ways of living was maybe too much for them and so they
dies and now they longed for some fracturelessness and so they came to
me, year afyer year. But I think the moist important thing in that is
to have trees with real roots in the graveyards, sheltering, dropping
their leaves in the autumn, maybe some tree keeping them too - trees
quite near each grave, like for example three meters at most. But
those do not necessarily at least to begin with need to be big trees
but some Japanese natural bushes would do well too, but those must be
planted there ground bought there if needed. I guess that the Japanese
ghosts consider this of major importance!
With best wishes, Kaisa Hannele Tervola, Savonlinna, Finland, North Europe
Trees natural to that climate, culture and district teach them to be
wise and with wisdom of life, so that things go peacefully along their
natural ages old wise roads. AAnd the trees or bushes also tell them
that Japanese ways are expected - or they must move to live elsewhere
where they are in harmony with the culture and ways.
Harmony with the wishes of the deceased could make Japan stronger. Do
some foreigners with more skills in these matters oppose in order to
harm Japan?
My wisdom of life is very Finnish, not so very Christian. If that is
what the Japanese elderly or ghosts in Asia are looking for, one can
learn it from my blogs:
http://pikakoulu.blogspot.fi , http://quickerlearning.
playlists at http://www.youtube.com/
http://workandfreetime.
first post, http://todreamjob.blogspot.fi and
http://nopeaoppisuus.blogspot.
Especially http://Finnishskills.blogspot.
maybe also http://healthilymoral.
http://paratiisiteoria.
tiistai 16. toukokuuta 2017
Parantamisohjeyritelmiä, mm ihmeparannusohjeyritelmiäni
Tervola-sukunimen tuomia vaikutelmia parantamisesta ja parantumisesta, ekalla sivulla hakemisto http://parantamisesta.blogspot.fi
Pyhäinpäivänä 3.11.2018 Ihmeparannusohjeyritelmät http://parantamisesta.blogspot.com/2017/11/parantamisnakemykseni.html
Pyhäinpäivänä 3.11.2018 Ihmeparannusohjeyritelmät http://parantamisesta.blogspot.com/2017/11/parantamisnakemykseni.html
sunnuntai 14. toukokuuta 2017
Hajottajat voivat olla viisaita
"Joskus näin vähän aikaisemmin auton töytäisemäksi jääneen oravan ja
sillä oli kyljessään rinnan kohdalla ja kuonon päällä kuin lohduttamassa
kaksi etanaa, ystävällisen tunneviisaan oloisia etanoita, auttamassa
kuoleman kohdalla siirtymävaiheessa kuolemanjälkeiseen elämään oravaa.
Joskus mietin sitä, kun elämässä kokemukset tulevat niin että alkavat, sitten niitä kestää jonkin aikaa ja häipyvät pois. Sehän on se, miten mato kulkee, tai mitä käy myös kun juo tai syö: on jonkin virrassa ja sitten se haipuu pois, tiet erkanevat. Luonto on viisas ja kai jumalallakin on ollut jokin tarkoitus maailman luodessaan. Järkeni sanoo, että noin käy myös kun hajottajamadot tms hyönteiset syövät ruumista, ehkä koko ruumiin. Ruumiiseen on kirjautuneena, miten tuo yksilö eli, lihasten juonteissa, elämän tunnelmien jättämissä jäljissä, eri osien vahvuuksissa ja rasituksen jäljissä on kertomuksia tuon yksilön elämästä. Ehkä hajottajahyönteiset lukevat ne, ymmärtävät ne viisaasti luonnon ja jumalan luoman viisauden tapaan ja kommunikoivat muille hyönteisille vähän kuin linnut laajemmalle ympäristölleen, ja niin korjaavat maailmaa paremmalle tolalle noissa suhteissa. Silloin kuoleman jälkeinen hajottajien aika olisi suojattua aikaa kuolleelle eikä tuhon ja hävityksen, niin kuin kuoleman ja hajottajien maine joskus on."
http://ampiaiset.blogspot.fi
Joskus mietin sitä, kun elämässä kokemukset tulevat niin että alkavat, sitten niitä kestää jonkin aikaa ja häipyvät pois. Sehän on se, miten mato kulkee, tai mitä käy myös kun juo tai syö: on jonkin virrassa ja sitten se haipuu pois, tiet erkanevat. Luonto on viisas ja kai jumalallakin on ollut jokin tarkoitus maailman luodessaan. Järkeni sanoo, että noin käy myös kun hajottajamadot tms hyönteiset syövät ruumista, ehkä koko ruumiin. Ruumiiseen on kirjautuneena, miten tuo yksilö eli, lihasten juonteissa, elämän tunnelmien jättämissä jäljissä, eri osien vahvuuksissa ja rasituksen jäljissä on kertomuksia tuon yksilön elämästä. Ehkä hajottajahyönteiset lukevat ne, ymmärtävät ne viisaasti luonnon ja jumalan luoman viisauden tapaan ja kommunikoivat muille hyönteisille vähän kuin linnut laajemmalle ympäristölleen, ja niin korjaavat maailmaa paremmalle tolalle noissa suhteissa. Silloin kuoleman jälkeinen hajottajien aika olisi suojattua aikaa kuolleelle eikä tuhon ja hävityksen, niin kuin kuoleman ja hajottajien maine joskus on."
http://ampiaiset.blogspot.fi
tiistai 11. huhtikuuta 2017
maanantai 27. helmikuuta 2017
Suru puolison kuolemasta ja elämän jatkaminen
Lainaus blogistani http://parantamisesta3.blogspot.fi
"Suru puolison kuolemasta ja elämän jatkaminen
Jos läheinen kuolee ja suru tuntuu vaikealta ajalta,niin on olennaista huomata, ettei hän ole enää kantamassa elämän taakkoja kanssasi, joten väärän mitoituksen tyuoman epäonnen sijasta sinun olisi oltava itsenäinen ja muiden ihmissuhteidesi ym muun elämänsisällön varassa. Jos puolison viime ajat olivat huonoja, ei ole hyvä jäädä niihin kiinni jatkaen samoja uomia, vaan olisi aloitettava hiukan uutta, rakennettava elämän muiden puolien varaan ja säilöttävä puyolisosta muistoja hyvistä ajoista, kuin vaikkapa heilaehdokkaasta, jota ei saanut, mutta joka tavallaan on osa omaa identiteettiä. Jos puoliso oli taitamattomampi tai vähemmän vasttuuntuntoinen kuin snä, hän luultavasti oli nojaavaisermpi, joten pitäisi varoa nojaamasta siten häneen ja hänen taitamattomuuteensa: ei häntä tarvitse matkia."
"Suru puolison kuolemasta ja elämän jatkaminen
Jos läheinen kuolee ja suru tuntuu vaikealta ajalta,niin on olennaista huomata, ettei hän ole enää kantamassa elämän taakkoja kanssasi, joten väärän mitoituksen tyuoman epäonnen sijasta sinun olisi oltava itsenäinen ja muiden ihmissuhteidesi ym muun elämänsisällön varassa. Jos puolison viime ajat olivat huonoja, ei ole hyvä jäädä niihin kiinni jatkaen samoja uomia, vaan olisi aloitettava hiukan uutta, rakennettava elämän muiden puolien varaan ja säilöttävä puyolisosta muistoja hyvistä ajoista, kuin vaikkapa heilaehdokkaasta, jota ei saanut, mutta joka tavallaan on osa omaa identiteettiä. Jos puoliso oli taitamattomampi tai vähemmän vasttuuntuntoinen kuin snä, hän luultavasti oli nojaavaisermpi, joten pitäisi varoa nojaamasta siten häneen ja hänen taitamattomuuteensa: ei häntä tarvitse matkia."
lauantai 5. marraskuuta 2016
Jos vainaja ei saa rauhaa
Tänään pyhäinmiestenpäiänä 5.11.2016 kävin puolen päivän aikoihin koirieni kanssa kävelyllä, ja kun reilun korttelin päässä tästä, missä asun, on pienehkö hautausmaa, niin kävin pyhäinmiestenpäivän kunniaksi hautausmaalla. Tänä vuonna lumi tuli jo kaksi viikkoa tavallista aikaisemmin ja sitä oli maassa ehkä pari senttiä. Jätin koirat hautausmaan ulkopuolelle vesottuun jo uutta versoneeseen kantoon kiinni. Ne tuntuivat tavallisen mieltymyksensä mukaan jostain napanneen idean siitä, mitä savolaiskoirat tekisivät siinä ja alkoivat möykätä hiukan. Sanoin niille ilmeelläni, että kiltisti nyt, toivo kaikille hyvää, kuolleille myös toivotaan hyvää näin pyhäinmiestenpäivänä vähän niin kuin jouluna, kauniisti nyt kun ollaan tällaisessa tilanteessa ja hautausmaan lähellä. Ja niin ne vuoroin näyttivät hiukan savolaismöröiltä ja aika paljon kauniisti käyttäytyviltä seurakoirilta, jotka kyllä toivoivat hyvää lumisen maiseman kauneuden tapaan.
Kävin hautausmaalla, en vienyt kynttylää, kun en tuntenut kenenkään tänä vuonna silleen kuolleen, että kuuluisi, vaikka olihan yksi vanhempi miestuttava kuollut, mutta jotenkin olen tuntenut, että häneen on vielä etäisempi yhteys kuin hän vielä eläisi ja niin en ole kummemmin surrut. Hautausmaalla oli ihan kaunis tunnelma, lunta, havuja ja kanervia, muutamia kynttilöitä, oli päivänvalon aikaa ihan selvästi ja lunta jonkin verran.
Takaisin tullessani koirat vaikuttivat siltä kuin niiden luokse olisi tullut aaveita: kuolleita niiden kohdalle, sanoivat, etteivät saa rauhaa, osoittautuivat hautausmaalle tulleiksi eläimiksi, jotka olivat tulleet sinne hakemaan rauhaa, mutta hautausmaalla oli rukoiltu vain ihmisten puolesta. Oli rottavainaja ja siilivainaja, eivät halunneet luopua entisistä elämänympyröistään ja siksi eivät saaneet vainajina lepoa. Kai vainajan siinä tilanteessa tulisi miettiä, että kauempanakin voi olla mukavaa elämää, esim. täältä Savonlinnasta katsottuna Punkaharjulla, joka on noin 30km päässä, omantunnelmaisensa kylä ja Savonlinnan osa nykyisin, eläimille etäällä mutta tavallaan tuttuja ympyröitä, ja sillä tavoin heiloihin viittaava nimeltään, että voi miettiä, löytyisikö heilojensa suunnalta kioja asuinmiljöitä, jotka voisivat olla rakkaita tulevaisuudessa. Niin nuo eläinten haamut tuntuivat saavan rauhan, löytävän itse itselleen paikan maailmassa, tosin kuolemanjälkeisessä elämässä meidän kannaltamme mutta kai ihan tavallisessa hyvässä elämässä kumminkin.
Kävin hautausmaalla, en vienyt kynttylää, kun en tuntenut kenenkään tänä vuonna silleen kuolleen, että kuuluisi, vaikka olihan yksi vanhempi miestuttava kuollut, mutta jotenkin olen tuntenut, että häneen on vielä etäisempi yhteys kuin hän vielä eläisi ja niin en ole kummemmin surrut. Hautausmaalla oli ihan kaunis tunnelma, lunta, havuja ja kanervia, muutamia kynttilöitä, oli päivänvalon aikaa ihan selvästi ja lunta jonkin verran.
Takaisin tullessani koirat vaikuttivat siltä kuin niiden luokse olisi tullut aaveita: kuolleita niiden kohdalle, sanoivat, etteivät saa rauhaa, osoittautuivat hautausmaalle tulleiksi eläimiksi, jotka olivat tulleet sinne hakemaan rauhaa, mutta hautausmaalla oli rukoiltu vain ihmisten puolesta. Oli rottavainaja ja siilivainaja, eivät halunneet luopua entisistä elämänympyröistään ja siksi eivät saaneet vainajina lepoa. Kai vainajan siinä tilanteessa tulisi miettiä, että kauempanakin voi olla mukavaa elämää, esim. täältä Savonlinnasta katsottuna Punkaharjulla, joka on noin 30km päässä, omantunnelmaisensa kylä ja Savonlinnan osa nykyisin, eläimille etäällä mutta tavallaan tuttuja ympyröitä, ja sillä tavoin heiloihin viittaava nimeltään, että voi miettiä, löytyisikö heilojensa suunnalta kioja asuinmiljöitä, jotka voisivat olla rakkaita tulevaisuudessa. Niin nuo eläinten haamut tuntuivat saavan rauhan, löytävän itse itselleen paikan maailmassa, tosin kuolemanjälkeisessä elämässä meidän kannaltamme mutta kai ihan tavallisessa hyvässä elämässä kumminkin.
sunnuntai 30. lokakuuta 2016
Kuka kuolee milloinkin
Puista lähtivät lehdet tässä ihan vähän aikaa sitten. Jäin miettimään, että sellaisina aikoina osa ihmisistä jää suojattomiksi: lehtiin kiinnittyneet voivat olla voimattomia ja epäonnisia, kun taas lehtien oloiset olla vaarassa vihollistensa taholta. Kuka siis kuolee milloinkin? Maatalouskoulussa kun olin kaupunkilaistaustalta, niin siellä oli lampaita, jotka kevään lopussa paloivat lammassuojan palossa, kenties tuhopoltto. Ne olivat jotenkin epäonnisen oloisia etukäteen, laiminlyötyjä, lammastenhoutaja kuunteli kuulosuojaimista musaa tai radiota, kun hoiti niitä, ja niin niillä ei ollut tavanomaista yhteyttä ympäristönsä ihmsiin. Syksyllä kai kuolevat ne, jotka ovat kiinnittyneitä ihan vain kesään, kesä-heinäkuuhun, eivät oikein elokuuhunkaan, jonkun karviaismarjan ehkä syövät mutta eivät jaksa kunnolla kiinnostua edes sadonkorjuusta, kun se on niin viileää, erihenkistä kuin kesän vietto, ja niin syksyn haasteet kohtaavat heidät valmistautumattomina, ryhdistäytymättöminä. Keväällä kai kuolevat ne, jotka eivät jaksa aloittaa uutta, jotka vain istuisivat sisällä vanhoilla urillaan, niin he jäävät maailman kelkasta ja ovat epäonnisempia. Talvella onnettomuusalttiita ovat ne, jotka eivät osaa nauttia talvesta a etenkin talviulkoilusta, haurastuvat pois. Kesällä kai ne, joille kuumuus on liikaa, jotka eivät osaa kohdata kesää ainakaan hyvällä tavalla. Luulisin. Samoin ulkomailla kai kuolevat ne, joilla ei ole aitoa yhteyttä tuon maan elämäntapaan ja arvoihin, tavallisen elämän tavallisten ihmisten sosiaalisuutta vaan jotka ovat jotenkin ristiriidassa tuon maan vahvojen voimien kanssa tai yrittävät elää kuin tuota kulttuuria ei olisikaan, rytmissä vallan muiden seutujen kanssa, unohtaen maan luonteenlaadun ja ideaalit.
Vuodenaikojen elämisen ohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html
Vuodenaikojen elämisen ohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html
tiistai 18. lokakuuta 2016
Lihansyönnistä
Tai siis oikeastaan lihakarjan pitämisestä, maataloustyön näkövinkkelistä http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/10/lihakarjan-pitamisesta-yms.html
Niitty ja hyönteisten syöminen http://healthilymoral.blogspot.fi/2016/10/live-and-let-others-live-also-if-there.html
Predators, balance and harmony http://wildharmony.blogspot.fi/
Niitty ja hyönteisten syöminen http://healthilymoral.blogspot.fi/2016/10/live-and-let-others-live-also-if-there.html
Predators, balance and harmony http://wildharmony.blogspot.fi/
keskiviikko 5. lokakuuta 2016
Etäämpää auttamisen ohjeita
Tuollainen hämärä muistikuva 1990-luvulta, mutta on siinä ainakin tuo parannus- & kuolleistaherättämistapa mietitty nyt uudelleen, vaikkakin muistikuvan varassa. http://parantamisesta3.blogspot.fi/2016/10/ihmeparantamisesta-yritelma.html
Noita ihmaparannusohjeyritelmiä blogissani http://parantamisesta.blogspot.fi on jo kolmisenkymmentä. Tekstit löytänee helpoiten blogin loppuosan sadan kohdan kokoelmista.
Noita ihmaparannusohjeyritelmiä blogissani http://parantamisesta.blogspot.fi on jo kolmisenkymmentä. Tekstit löytänee helpoiten blogin loppuosan sadan kohdan kokoelmista.
maanantai 28. maaliskuuta 2016
Parannuksen tekeminen
Kuolleista heräämisen vaatima kevennys koko elämäntavan ja maailmasuhteen laajuisesti muutaman tulevan vuosikymmenen ajalta, myös kuolemanjälkeisen elämän osalta, on tavallaan samaa kuin parannuksen tekeminen. Parannuksen ihminen tekee, jos on kyllin hyvä kuva siitä, miten parannuksen tehneenä elellä, ja kyllin hyvä motivaatio siihen nähden, miten vaativaa parannuksen tekeminen ja parannuksen tehneenä eleleminen on.
Parannuksen tekee helposti samalla tapaa kuin jos juo terveellistä tuoremehua ja tuumaa, että kyllähän tämä ihan hyvää on, kyllä minä tätä voin ryhtyä juomaan, jos se kerran elämääni suuresti auttaa - parantaa ongelmani.
Parannuksen tekee helposti samalla tapaa kuin jos juo terveellistä tuoremehua ja tuumaa, että kyllähän tämä ihan hyvää on, kyllä minä tätä voin ryhtyä juomaan, jos se kerran elämääni suuresti auttaa - parantaa ongelmani.
perjantai 12. helmikuuta 2016
Suruun kuolemisen taidosta
"Eutanasia ja varautuneen tsempin rentouttaminen vajoten
Minulla oli joskus undulaatteja ja minulla on vaikutelma, että jos undulaatin pari kuolee, niin undulaatti kuolee itsekin. Se on jonkinlainen taito: kun ei enää mene hyvin, kun tunteet sanovat, ettei tahdo jatkaa elämää ilman puolisoa, niin undulaatti osaa kuolla. Käsittääkseni se on jotakin sentapaista kuin lakata yrittämästä varautuneesti tsempata kehollaan, esim. pitämästä jäseniään jännittyneesti, niin niihin kenties varastoituneet myrkyt, kuona-aineet yms vapautuvat elimistöön ja jos silloin haluaa ihan vain vajoten johonkin masennusta muistuttavaan haipua pois elämästä ja kuolla pian pois, niin kuolee - ainakin jos on undulaatti, mutta voisiko tuo toimia ihmisiinkin?
Tuossa undulaatti jää uskollisesti sen kanssa, mitä rakastaa.
Mutta vaikka minulla olivanha undulaattipari, joka vaikuttivat rakkailta toiselleen je meille, niin ei sosiaalisempi kuollut heti jäyhemmän perään. Mutta joskus vuosia aiemmin, kun kuulin, että undulaatti voi kuolla surusta, sanoin lemmikeilleni, että minusta se on kaunis taito, haluaisin oppia sen. Ja niin minulle ajan kuluessa lukuisten ihan hyvin voivien lemmikkieni myötä syntyi käsitys siitä, miten voi kuolla surusta undulaatin mallin mukaan."
Lainaus blogistani http://parantamisesta2.blogspot.fi
Vaikkei tuo toimisikaan, niin kai sillä voi jotakin muuttaa elämäänsä rakastamiensa asioiden suuntaan, vaikka olisivat kaukaisempiakin, ja jättää joukon ikäviä asioita pois, vaikkeivät muut olisi samaa mieltä.
Joskus aikanaan pohdin itsemurhaa. Äitini oli valinnut opiskelualani ja se teki elämän ihan kamalaksi, mutten tuntunut pääsevän siltä pois. Niinpä mietin itsemurhaa. Kuulin jostakin ohjeen, että jso jollakulla syöpäsairaalla tms on vaikkapa puoli vuotta elinaikaa enää jäljellä, niin hänen tulisi miettiä, miten ne haluaa käyttää, mikäon sitä, mitä hän toivoo elämältä, ja omistaa nuo viime aikansa sille kokonaan tai siten kuin tuntuu hänestä hyvältä. Siitä oli jotakin iloa ammattialan vaihtoon: aloin saada positiivista elämänsisältöä. Mutta kun sekään ei riittänyt varsinaiseen alanvaihtoon, niin pohdin taas itsemurhaa ja kehitin oman version tuosta ajatuksesta: mitä jos ajattelisin tekeväni itsemurhan tänään, niin sehän katkoisi välit entiseen, en millään voisi mennä insinöörialan opiskelupaikalle enää, ja niin jos lykkäisinkin itsemurhaani puoli vuorokautta, mutten kertoisi siitä kenellekään, niin voisin lähteä minne vain mistä eniten pidän, vaikkapa kotimaanmatkalle tai muun ammattialan tapahtumaan, työvoimatoimistosta hakemaan ihan eri ammattialan työpaikkaa, jotakin mistä kovin itäisin, tai aloittaa jonkin uuden upeanhenkisen harrastuksern tai ostaa rahoillani joitakin vaatteita, jotka olisivat aivan erihenkiset, toivomani elämän henkiset ja käyttää niitäpokkana - mutten mennä vanhaan seuraan tai vanhoihin kuvioihini. Ja niin tuo irtiotto, aina uudelleen ja uudelleen paransi elämäi olennaisesti eikä minun enää tarvinnut pohtia itsemurhaa, kun olin päässyt konkreettisesti paljon parempaan elämään, mm. paljon paremmille ammattialoille.
Minulla oli joskus undulaatteja ja minulla on vaikutelma, että jos undulaatin pari kuolee, niin undulaatti kuolee itsekin. Se on jonkinlainen taito: kun ei enää mene hyvin, kun tunteet sanovat, ettei tahdo jatkaa elämää ilman puolisoa, niin undulaatti osaa kuolla. Käsittääkseni se on jotakin sentapaista kuin lakata yrittämästä varautuneesti tsempata kehollaan, esim. pitämästä jäseniään jännittyneesti, niin niihin kenties varastoituneet myrkyt, kuona-aineet yms vapautuvat elimistöön ja jos silloin haluaa ihan vain vajoten johonkin masennusta muistuttavaan haipua pois elämästä ja kuolla pian pois, niin kuolee - ainakin jos on undulaatti, mutta voisiko tuo toimia ihmisiinkin?
Tuossa undulaatti jää uskollisesti sen kanssa, mitä rakastaa.
Mutta vaikka minulla olivanha undulaattipari, joka vaikuttivat rakkailta toiselleen je meille, niin ei sosiaalisempi kuollut heti jäyhemmän perään. Mutta joskus vuosia aiemmin, kun kuulin, että undulaatti voi kuolla surusta, sanoin lemmikeilleni, että minusta se on kaunis taito, haluaisin oppia sen. Ja niin minulle ajan kuluessa lukuisten ihan hyvin voivien lemmikkieni myötä syntyi käsitys siitä, miten voi kuolla surusta undulaatin mallin mukaan."
Lainaus blogistani http://parantamisesta2.blogspot.fi
Vaikkei tuo toimisikaan, niin kai sillä voi jotakin muuttaa elämäänsä rakastamiensa asioiden suuntaan, vaikka olisivat kaukaisempiakin, ja jättää joukon ikäviä asioita pois, vaikkeivät muut olisi samaa mieltä.
Joskus aikanaan pohdin itsemurhaa. Äitini oli valinnut opiskelualani ja se teki elämän ihan kamalaksi, mutten tuntunut pääsevän siltä pois. Niinpä mietin itsemurhaa. Kuulin jostakin ohjeen, että jso jollakulla syöpäsairaalla tms on vaikkapa puoli vuotta elinaikaa enää jäljellä, niin hänen tulisi miettiä, miten ne haluaa käyttää, mikäon sitä, mitä hän toivoo elämältä, ja omistaa nuo viime aikansa sille kokonaan tai siten kuin tuntuu hänestä hyvältä. Siitä oli jotakin iloa ammattialan vaihtoon: aloin saada positiivista elämänsisältöä. Mutta kun sekään ei riittänyt varsinaiseen alanvaihtoon, niin pohdin taas itsemurhaa ja kehitin oman version tuosta ajatuksesta: mitä jos ajattelisin tekeväni itsemurhan tänään, niin sehän katkoisi välit entiseen, en millään voisi mennä insinöörialan opiskelupaikalle enää, ja niin jos lykkäisinkin itsemurhaani puoli vuorokautta, mutten kertoisi siitä kenellekään, niin voisin lähteä minne vain mistä eniten pidän, vaikkapa kotimaanmatkalle tai muun ammattialan tapahtumaan, työvoimatoimistosta hakemaan ihan eri ammattialan työpaikkaa, jotakin mistä kovin itäisin, tai aloittaa jonkin uuden upeanhenkisen harrastuksern tai ostaa rahoillani joitakin vaatteita, jotka olisivat aivan erihenkiset, toivomani elämän henkiset ja käyttää niitäpokkana - mutten mennä vanhaan seuraan tai vanhoihin kuvioihini. Ja niin tuo irtiotto, aina uudelleen ja uudelleen paransi elämäi olennaisesti eikä minun enää tarvinnut pohtia itsemurhaa, kun olin päässyt konkreettisesti paljon parempaan elämään, mm. paljon paremmille ammattialoille.
keskiviikko 28. lokakuuta 2015
Menetyksen tunne jonkun kuoltua
Jos joku läheinen henkilö kuolee ja surussaan nojaa joko tähän tai muuhun henkilöön, niin itselle omaan tunne-elämään ja sosiaalisuuteen tulee vahvasti vaikutteita näiltä. Jos nämä olivat nojaavaisempia sosiaalisesti kuin itse olet, niin tunnet menetyksen suurena. Nojaavaisuuteen usein liittyy se, että henkilö itse ei ole osannut tai viitsinyt huolehtia asioita hyvälle tolalle ja niin tunteet lyövät yli järjen ja muihin nojaaminen paikkaa puutteet. Se ei siis ole tunnekuohun tuomaa holtittomuutta vaan tuon toisen tavallinen piirre, joka näkyy isossa asiassa vahvemmin. Jos taas toinen, jhon nojaat, on itsenäinen luonne, menetys ikään kuin menee ohitse suuremmitta kuohuitta. Kuitenkin juuri itsenäinen ihminen on se, johon muut ovat voineet nojata ja joka on ollut välittävä omasta osuudestaan huolehtiva ihmissuhde.
tiistai 13. lokakuuta 2015
Käännösoikeus - translation rights
Tämän blogin saa moraalisesti kääntää muille kielille tavalla, joka on sovussa kristillisen kirkon ja kohdemaiden hengellisten valtavirtojen kanssa. Linkeillä löytyvät blogit ja omat videoni (khtervola) saa myös kääntää.
Itse olen lähettänyt tämän blogin linkin Valamon luostariin.
26.12.2017 I made yesterday evening an English translation of the main points about waking from death http://wakingfromdeath.blogspot.fi/
Itse olen lähettänyt tämän blogin linkin Valamon luostariin.
26.12.2017 I made yesterday evening an English translation of the main points about waking from death http://wakingfromdeath.blogspot.fi/
sunnuntai 20. syyskuuta 2015
Syksyn elämisen ohjeita - Living wisely with the autumn
Syksyn elämisen ohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html . Aloita syksyosion lukeminen loppukesästä, sillä se luo perustan syksyssä pärjäämiselle.
Advices about living wisely the autumn http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html . Start from the text about late summer, since it creates the ground for living wisely the autumn. You can first though read the first text about the autumn.
Advices about living wisely the autumn http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html . Start from the text about late summer, since it creates the ground for living wisely the autumn. You can first though read the first text about the autumn.
keskiviikko 2. syyskuuta 2015
Surusta ja muista vahvoista tunteista
Jos jäsentää havaintojaan kuivan teoreettisesti tai rakennetun ympäristön tapaan jäsentäen, elämä jää jotenkin ohueksi ja sen rytmit keinotekoisiksi ja niin sen virta ei jaksa kantaa suuria tunteita vaan ne heittelevät holtittoman oloisesti. Jos sen sijaan elää käytännön elämää käytännönläheisesti hahmottaen aistit auki ja kroppa urheilulliseen tapaan lihakset vahvoina kantaen, niin elämän perusvirta on vahva ja sen rytmeissä on paljon variaatioita tilanteen mukaan, ja niin vahva tunne onkin elämän vire vähän niin kuin sää, eikä holtittomuutta tuova tekijä. Silloin vahvat tunteet eivät tunnu hankalilta vaan elämän suuriin kysymyksiin liittyviltä luonnollisilta tavoilta kokea ne ja elää vahvasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)