Surun käsittelemisestä

Jos surun käsitteleminen kestää pitkään, se yleensä johtuu siitä, että asiat ovat myttyyntyneet, tai siitä, että nojaa toiseen, joka on jo kuollut ja ei siis käsittele asiaa ollenkaan, tai ei ollut sellaisia asioita käsittelevää tyyppiä, tai kaatui juuri siihen, ettei viime aikoina osannut käsitellä asioita vaan ne kasautuivat niskaansa. Surun skäsittelemisessä selvärjärkisyys on olennaista, on elettävä omaa elämäänsä, havaittava maailmaa myötäelävin oikein päin reagoivin silmin ja aidoin tuntein. Ei saa sotkea asioita keskenään reagoiden väärällä tavalla eikä olla selkärangaton, parempi edes aavistuksenomaisesti reagoida oikeaan suuntaan, vaikkapa muutamin lättänin sanoin, jotak kumminkin ajavat osan asiasta. Jos asiat menevät väärään lokeroon, se on käsittelemätöntä surua. Jos tietää, että tämä on minun elämäni, noissa asioissa nojasin toisiin ja minun on nyt jatkettava omin jaloin, uusiin nojautumiskohteisin turvaten vaan mieluiten ei rojahtaen, ja noin elävät muut elämäöän, onnea heille ja sivistyksen varjelusta kuolemanjälkeistä elämäänsä jatkavalle, niin asiat ovat aika selkeiytä, jos on selkärankainen, vastuuntuntoisesti tunne-elämältään ja sosiaalisuudeltaan käyttäytyvä, mutta jos reagoi moraalittomasti tai liian huonon ymmärryksen pohjalta, ei oman viisautensa ja sivistyksensä, niin se tuntuu myttynä vatsassa ja suru jatkuu. Niin alkaa uusi elämä, tämän ihmis- tai eläinsuhteen jälkeinen elämä.