Surusta ja muista vahvoista tunteista

Jos jäsentää havaintojaan kuivan teoreettisesti tai rakennetun ympäristön tapaan jäsentäen, elämä jää jotenkin ohueksi ja sen rytmit keinotekoisiksi ja niin sen virta ei jaksa kantaa suuria tunteita vaan ne heittelevät holtittoman oloisesti. Jos sen sijaan elää käytännön elämää käytännönläheisesti hahmottaen aistit auki ja kroppa urheilulliseen tapaan lihakset vahvoina kantaen, niin elämän perusvirta on vahva ja sen rytmeissä on paljon variaatioita tilanteen mukaan, ja niin vahva tunne onkin elämän vire vähän niin kuin sää, eikä holtittomuutta tuova tekijä. Silloin vahvat tunteet eivät tunnu hankalilta vaan elämän suuriin kysymyksiin liittyviltä luonnollisilta tavoilta kokea ne ja elää vahvasti.