Muistopäivistä

 "tiistai 29. joulukuuta 2020

About anniversaries and memorial days

 I am not sure of the English term, but some historical happenings are remembered each year the same day of the year. Some say that they then tend to have bad luck, but I guess that is so when one does not celebrate it at all or celebrates as if were even one's enthusuastic hobby. Often anniversaries and memorial days go well if one has the wish to celebrate soimething and so grasps the chance and celebrates a little bit the theme of the day too. Like for example looking it up in the encyclopedia and then wandering to similar subjects and one's own interests, or mentioning the theme of the day but also history at large and highlights of one's own hobbies I guess, so that it is mor erich with life and kind of mildened. If it is the memorial day of some war or accident, mentuoning something that helps to overcome such eases the atmosphere, like for example meditation and Buddhist good will toward all living beings eases away some of the danger of a nuclear war. Anyway, things go better if one has lots of other things in one's life too, healthy kind of life with wisdom of life."

 

"Jos on jostakin vuosipäivästä epäonnea, niin se yleensä liittyy siihen, ettäjoko ei ole harrastanut aihetta ollenkaan tai sitten on suorastaan juhlinit sitä, ollut sen harrastaja käytännössä, kun taas hyvin menee yleensä, jos kaipaa jotakin vähän juhlistettavaa ja niin vähän juhlistaa päivän aihetta muttei ole jumissa yhteen aiheeseen, vaan vertaa vaikka historiaan yleensä ja etsii kiinnekohtia itseä kiehtovista harrastuksista, (luullakseni esim. laji tuli silloin ja silloin Suomeen ja kivaa, huomenna pääsemme taas harrastamaan!), mutta siis omaa muuta elämää tulisi olla paljon niin, ettei nojaa vain yhteen aiheeseen, vaan piekmminkin niin kuin tietosanakirjasta katsoo päivän aiheen ja sitä sun tätä kiinnostavaa, kenties sama aihe lähtökohtana assosioiden tai löytöretkelle kiinnostavaan lähtien. Jos on jonkin sodan tai onnettomuuden vuosipäivä, niin siihen kai auttaa löytää jokin hyvä parannuskeino esim. rauhanliikkeeseen liittyen saada meininkiä tyynemmälle tolalle."   D903. http://parantamisesta.blogspot.com

Niin kuin luke aruno tau mietelmä, ehkä kaakun pala, mutta antaa aiheen vaeltaa muihin aiheisiin, jotka ovat kiinnostsvampia tai kivempiä, kiinnittää huomiota ilmapiirin ja tunnelman pitämiseen hyvänä... Kuoleman vuosipäivän sijasta voi olla kausi, esim. jokin aika epäonninen, ja niin tarttisi se asiaakuuluvalla vakavuudella elääjotenkin hienosti,elämänviisaasti, muistoa kunnioittaen.

 

Aavetarina

 Reilu vuosi sitten loppukesällä naapuriini muutti kovin pahanteosta harrastunutta ulkomaalaista naisväkeä, ja se haittasi elämää kovin paljon, mm rapun hyvä tyytyväinen ilmapiiri särkyi. Viime vuonna joulukuun eka päivä kuulin, kun heillä oli joku nainen laittanut ruokaa uunissa, oli näennäisen eheä tunnelma, lunta jo mutta hän ei kai ulkomaalaisena voinut ulkoilla pakkasella, ja niin ei tuntenut sitä, miten pakkasta varotaan, ja hän kantoi ruoka-astioita huoneen poikki kenties parvekkeell jäähtymään mutta poltti jo ekassa astiassa kätensä muttei pitänyt sitä vaarallisena ja kantoi ainakin kolme astiaa huoneen poikki hyväntuulisen kuuloisena. Mutta hän sai siitä käteensä palohaavan, joka ei sitten -talviajanko vuoksi? - lähtenytkään parantumaan niin hyvin kuin hän luuli. Hänen miehensälähti jonnekin ja hän soitti terveysneuvontaan ja sai sieltä apua ja osasi elellä ja parannella ahavaansa kai vajaat kaksi tuntia, kun hänen miehensätuli kotiin, muttei ollutkaan niin taitava parantelemaan haavoja, ja niin vaiva meni pahemmaksi. He valelivat palohaavaa vedellä aikansa ja lopettivat sitten ja kohta sen jälkeen haavan kohta meni kuolioon ja sekunneissa naienn siihen kuoli, meni yläkroppa mustaksi. Kaksi päivää myöhemmin hänen miehensä otti liikaa unilääkettä ja kuoli, ei ollut kestänyt elämää ilman naisen elämänviisauden ja taitojen tukea.

Muuta samasta porukasta asuivat asuntoa edelleen, mutta tänä vuonna lokakuun lopulla muuttivat pois jonnekin, missä osaisivat paremmin syksyn, kun se oli heille kovin rankka. Mutta kävivät edelleen vanhassa asunnossaan, osin muuttoa ja osin jotain remontti aja osin katsomassa,että miten täällä nykyään ilman heitä. Reilua viikkoa ennen tuon kuolemantapauksen vuosipäivää oli rapussa heillä taas sama näennäisen eheä tunnelma, vaikkei nyt ollut lunta, ja sama tunne, että hyvännäköinen ulkokuori piutää sisällään onnettomuusalttiutta, ja aloin pelätä aaveita. Muutamaa päivää myöhemmin minulle tuli olo, että muutun itse aaveeksi vuosipäivän tietämillä, mutta sitten sunnuntaina kaksi päivää sitä ennen soittivat asunnossa jotakin aaveiden houkuttelumusiikkia ja vieraita lappoi katselemassa, josko havaitsisivat aaveita, eli entiset naapurini olivatkin olleet kovin aaveharrastuneita, soittivat eri maiden aaveiden kuuloista musiikkia, että millaisia aaveita täältä löytyisi. Vuosipäivän lähetessä minulla edelleen oli olo, että oli vaara muuttua aaveeksi, mutta siihen auttoi, kun söin tuhdisti eikä oikein yhtään hedelmiä, mehua tms, ja otinkovin varovasti. Vuosipäivänä samoihin kellonaikoihin musituivat edellisen vuoden tapahtumat viereisen asunnon tunnelmasdta mieleen. Minunja koirani olo helpotti, kun oli kulunut tasan vuosi kuolemantapauksesta, mutta naapuriasunnon entisen asukkaan olo kuulosti edelleen jotenkin hankalalta. Illalla asuntoon meni joko eri väkeä tai samoja mutta eri mielialalla, ja kuului vähän ajan päästä kuin muuttoa tms, jotakin isoa puista kannettiin ovesta. Vähän ajan päästä kulki joku ovesta ja vaikutelma oli, että sarjakuvien haudankaivajan tms oloinen mies kantoi ruumisarkussa asunnosta ulos laihaa hoikkaa naisen ruumista. Mutta toki se oli vain vaikutelma, ja näin vuoden päästäsaattaa muistella itsekin, kun noin lähellä oli kuolemantapaus, joka vaikutti onnettomuusaltiiuden tuomalta eikä murhalta, joita he jkenties tekivät. Illalla heidän asunnossaan kuulosti puhe vaisulta. Tuo oli toissapäivänä ja nyt vaikuttaa tilanne väöhitellen jäävän taa.

* * *

Tässä kuluneella viikolla on syntynyt kuva, että eri ihmiset olisivat ainakin alkuun erilaisia aaveita. Minä olisin punainen, aika haaleanvärinen, kuin musiikin mukaan lähtevän liike mutta ainakin alkuun aika lailla paikoillaan olevan ihmishahmoni mahan tienoilla vellova. Koirani (aprikoosinvärinen villakoira) olisi vaalea ja haalean ruskea, näkemyksellisistä palleroista koostuva ja aika tyynesti paikoillaan. Naapurissa kenties eilen kuollut nainen olisi tekninen mustanharmaa kuin metallimainen ranka ja kenties metallimainen säkkörä kuin mustanpuhuvat sähköiskupöllähdykset.

Tuota kun pohdin, niin arvelen, että äitini olisi oranssiinvivahtavan ruskea lihava joka syö tms. Isäni olisi kuin vaalea -sininen -musta vähän kuin vaatteiden vaiuhtiviivoissa värit, joka puuhailee viileässä pihalla.

Nämä ovat kai sosiaalisia tyylilajeja aaveista, jotka ovat tuulimaisia, aika tavallisen aaveen näköisiä, siis niiden persoonallisia tyylejä. Nämä ovat kai niitä puolia elävässä ihmisessä, jotka kantavat ihmeen hyvinja hyväntuulisesti, vaikka ympäristön ihmiset ovat toisenlaisia. Näissä on siis taitoja ja motivaatiota, lahjakkuutta noissa asioissa. Tuo on siis noiden ihmisten sosiaalinen tyylilaji toisten silmissä, eli heidän tyypillinen panoksensa yhteiseen elämään, minulla esim. ei vain liikkuminen, musiikki ja luonto sekä elämänviisaus, vaan paljolti nämä blogikirjoitukseni tunteidenmukaisten asioiden mahdollisuudesta, tunteiden ratioonaalisuudesta.

Aaveista ja kummituksista

 Aave, kuin tuulenvire tai lakana, on eri juttu kuin kummitus, kuin vanhan ajan hahmo, jossa värit mutta josta välillä kenties osin näkee läpi. Kummitus on viihtynyt hyvin jossakin paikassa, asustelee siellä vain edelleen, vaikkeivät kaikki häntä ole havainneet, mutta kenties hän on vanha ihminen, joka elelee hiljakseen ja tykkää käsitöistä, haluaa kenties ylläpitää käsityöperinnettä, mistä johtuen ja korkeasta iästä johtuen erikoiset vaatteet. Jos maailma on henkeä, niin hän kenties joskus on kanssasi samassa maailmassa, kun jotenkin viihdyt samantapaisessa miljöössä kuin hän, ja toiste taas, kun elelet erilaista elämää ja eri vuorokaudenaikoina, niin häntä kenties ei ole ympyröissäsi ollenkaan. 

Aave taas on vainajan henki, joka kai etsii paikkaansa tai ei oikein ole tyytyväine johonkin ja niin lähtee pois muualle. (Sanotaan kai tavallisesti, että levoton henki.) Se voi myös olla etäällä olevan tapa muistaa sukulaista tms vanhaa tuttua. Ainakin muutama vuosi sitten äitini ja isäni syntymäpäivinä edellisenä iltana klo 23.00 ja syntymäpäivän iltana samaan aikaan viima kävi ja ovi kolkkasi, vaikkei tavalisesti koskaan, ja syntymäpäivästä puuttui vanha tuttu tunnelma, että he viettävät syntymäpäiviään ja jossain välissä muistelevat minuakin.

En tiedä, miten kummituksia voisi nähdä, mutta kai viihtyvyyden ja tenhoutumisen myötä paikoissa, joillaon pitkä vahvan henmkinen histyoria, viihtyvä ja arvostava.

Aaveita on helpompi havaita, mutta lähinnä kylmäävänä tuntemuksena, siis tunnelmasävynä jossakin. Esim. hautausmaan muurin lähellä (muurin ulkopuolella - ne ovat kai aaveita tai vainajien henkiä, joilla ei ole lepopaikkaa hautausmaalla, esim. kuolleita eläimiä) kymmeniä senttejä. Jossakin missä on hautoja niin jos sieltä aukeaa jokin nurmikenttä tms kulkea niin kuin vaeltelisivat tai valusivat sieltä jotkin haalean hautaan liittyvän tunnelmaiset, vähän kuin tuo lakanahahmoklishee mutta laimea, tai kylmöten kuin hiiren tassut. Pimeällä auton valokeilan reunamilla, missä on hyvä valo, on kuin kylmäävän pakenevan tunnelmaa, ehkä eläimet pitävät sitä vaarallisen paikkana olla. Vastaavasti jos on kirkas otsavalo tms, niin pimeällä jos ulkona ei ole valoja, niin pihamaalla, missä on kuljettu sinne tänne otsalampun kanssa, jotenkin rikottu tunnelma, niin jos kulkee rauhallisemmin ja kuulostelee tai vaikka avoonaisella ovelle issävalon valossa katselee, niin on jotenkin aavemainen,kenties kylmmäväkin tunnelma ja on kiva mennäs isälle.

Nämä ovat kai vaarallisia siten kuin onnettomuusalttius on vaarallista, jotenkin tavallista huonompi perusta elämälle, vähän kuin väsytneenä tai uuvuttavan tekijän rasittamana, mikä on siis elävän puute tai aiempaan onnettomuuteen tai epäviisauteen huomion kiinnittäminen ja sitä kautta sosiaalinen vaikute siitä virheestä. Näin voi myös käydä kuolemantapauksen vuosipäivänä: asia palautuu monen mieleen, ja niin samat kuviot toistuvat laimeampina, koska juttu on niin iso kaikille, mutta siis kuolemateemalla painotetuina toisella kertaa, ja aiemmin oli kai varomattomuus juuri ongelmana.

Ydinpommin suremisesta

"
Ennen joulua oli jonakin päivänä plussan puolella ja lumi puiden oksilta suli ja tippui suurina pisaroina kulkijoiden niskaan. Oli sumua ja jotenkin mahtavaa. Tuli mieleen Helsingin joulun seudun säät ja jotenkin åarijonossa marssivat sotilaat, vanhukset nuorille malliksi, sumuun kadoten, tai kunniavartio. Ja jotenkin tuntui silloin, ettö niin osaa surra ydinpommejakin. Mutten sitä niin hyvin opsannut säveltää.

Miten ihmiset saa käyttäytymään vastuuntuntpoisesti ja ajattelemaan, minkälaisen maailman haluavat jättää jälkipolvilleen, siihen EHKÄ olisi iloa tästä sävelmästäni, mutta luulen, ettei sen vaikutus ole kestävä, enkä tiedä, että miksi.

"
http://kokonaiskuvat2.blogspot.com

Surevan auttamisesta

Viime kesänä minulta kuoli valkoinen pystykorva, 11 j puolivuotias japaninpystykorva, ja jäi yksin kymmenvuotias keskikokoinen aprikoosivillakoirani, joa oli aina ollut sen seurassa ja päivittäin kävelyltä tullessamme nainut nätisti sen kylkeä, mitä se ei aina jaksanut ja joskus tytön tai naisen tapaan kivahti sille. Koirat olivat itsenäisiä ja eri tavoin suuntautuneita mutta japaninpystykorva sairaanhoitajista kiinnostuneena paapovaisena luonteenlaatuna piti sille ja minulle jatkuvasti seuraa. Japaninpystykorva ymmärsikuolemaan liittyviä kysymyksiä ja uskoi kuolemanjälkeisen elämän jatkuvan paljolti samaan tapana kuin elämä aiemminkin, mutta jonkin tekijän oli ollut muututtava, vaikakpa aikuisen lapsen otettava etäisyyttäö vanhempiinsa, ja siksi joltakulta kuoli toinen osapuoli ja toiselta vastaavasti tämä' tai muutti muualle tms. Tai sitten oli vaiuhdettava työpaikkaa (kentie siellä oli kilpailija, tai jollakin uusi heila) tai asuinseutua tms. Mutta japaninpystykorvan kuolema, vaikka se oli iso muutos arjen elämässä, ei painanut kovin paljoa, ei mennyt ikävän oloisella tavalla. Yirtin tarjota villakoiraelleni seuraa mutta erioloista kuin japaninpystykorva, jotteivät tunteet menisi solmuun. Ja hyvin rullaavaa arkea.Ja mahdollisuutta vallata itselle uusia elämänalueita (kävimme kaupungilla ja mm kirjakaupassa). Ja niin se tuntui toipuvan ajan myötä ja jatkavan omaa elämäänsä.
Tässä joulun ja uuden vuoden välillä kerran kaupungilta kotiin tullessani koirani sanoi, että se on toinen, Banjon tilalle tullut, ja Banjo olisi joko u´kuollut tai uudella omistajalla, mutta tunnelma Banjoon liittyen oli rauhallinen ja ihan viihtyvä, tavallaan positiivinen mutta vähän alimea, että se kai olisi viitannut siihen, että se oli uudella omistajalla. Ja ainakin nyt vuoden alussa on tämä koira ollut kuin sen kohdalla olisi kuollut lihavan venäläisen naisen tyyppinen entinen omistaja, ja niin olen olut sen kanssa vähän samaan tapaan, ja niin se tuntuu jatkavan mutta olevan joltain osin vähän masentuneen tunnelmainen, kun ajattelee ko henkilöä, jonka kanssa se vaikuttaa edelleen sosiaaliselta, jonka tyyppisen elämään,arkeen tottuneelta. Sitä ei niin jaksa kiinnostaa sama kuin banjoa, mutta reikille ja pitkille lenkeille sekin haluaisi, mutta minulla on vuoden alussa ollut huono veto, kun ei ole ollut lunta ja kun en kai tajunnut kyllin kaunista linjausta ottaa maailmassa,sekun huojentaa, jos tuntuu olevan ydinsodan vaara, vaikka kyllä luulisi,e ttä silloin juuri osataan varoa, kun aihe on ollut mediassa esillä.
Miusta vaikuttaa, että koirani miettii entistä omistajaa vähän niin kuin kohdistaen huomionsa osittain hänen tyyppiseensä elämään ja miettien "Niin, se -", mihin minä näyt'n lisäävän sille kehoituksen, että kevyesti, suojaavasti, kuin hyvä tahto ja herkkyys/pehmeä suojaava ote voisivat joteniun huojentaa toisen oloa, estää tilannetta tulemasta onnettomuusalttiiksi kuin kuoleman ajatteleminen joskus tuo.

Kolmas näkemys suurten katastrofien purkamisesta

Jos maailma on henkeä ja kuolemanjälkeinen elämä kullekin erilainen mutta aika lailla samanlainen kuin tavallinen kuolemaa edeltänyt elämä, niin kohtalot ydinpommin jälkeen voivat olla erilaiset. Jos kukin joutuu maailmaan, elämään, johon jollain lailla sopii, niin voisiko ihmiset jakaa niihin, joiden elämä jatkuu aika lailla ennallaan kuin pommia ei olisi ollut, ja niihin, jotka kuului tuhota pommilla, mikä kai olisi moraali- ja taitoero, että kenelle sopivan tasoinen ja -tyyppinen seura ei pommita ja kenet taas luultavasti pommitettaisiin?

1.4.2020   Voisiko näin valita, kenen kanssa elää synkronissa, kuin samaan aikaan, niin kuin maailman laajuinen hyvö tahto tekee mahdolliseksi ja sivistys, eikä elää yhtä aikaa tai ainakaan synkronissa sellaistan kanssa, jotka kovin sivistymättömästi toivovat pahaa?

"
1st of April 2020   If life after death exists and is much like the life before death, so that one cannot say who died and who did not but instead people live at the same time as some others and at different time or different world than some others. It seems that for a person there is some space to live in and if that space ends the person dies, but in the life after death the person is in some space that is somehow suited for him/her, so that it is the same kind of life but some factor changed. So also one's own strategy of lofe affects what happens: did one choose a good benefical good willing civiliced (in civiliced wisdom there are the good answers to life's and world's questions that people want to teach to all the younger generation) that is good for possibilities of life, or not and dies sooner? So one could maybe choose with whom one'slife is synchronized and via civilized good will live so without big problems, and maybe also choose so with whom one is not synchronized and live separately as if in different worlds or at different time. Choosing profession, place to live in and other big choices in life also affect similarly: what kind of environment one lives in, whom one associates with and in what professions are they, which countries' cultural influencies one personally gets."
https://learntalents.blogspot.com/2020/02/some-additional-remarks-about-gnome.html
 

* * *  

24.7.2021   Sivistyneedti hyvän toivominen maailmassa on siis se, miten tavallinen ihminen voisi auttaa purkamaan ydintuhoja, ja muuten kai riittää, että osa on kyllin hyvää toivova, kyllin etäinen, sivistynyt ja pommitettujen alueiden kulttuuria ymmärtävä purkaakseen tuhon pois. Ainakin, jos ajattelee japanilaisten syövän lehtisalaattia, on kuin Japania ei olisikaan pommitettu. Ja jos ajattelee kalifornialaiset paljon kauniimmin hengellisiksi, on kuin hekin olisivat jäljellä, mutta usa vain nostanut häntänsä pystyyn niin kuin lemmikkieläinten mielestä kuuluukin. 

* * *

17.6.2023   Jokin aika sitten heräsin pikkutunneilla Espoon Puustellinmäessä, kun oli kuin kadulta olisi lähtenyt rakettiauto ydinpommin alta pakoon. Mietin, että jos maailma on henkeä, niin jos toivon maailmalle kauniisti hyvää, niin minua ei tarvitse pommittaa. Niinpä rukoilin hiukan maailman puolesta, istuksin hetken ja menin rauhallisena nukkumaan, eikä ydinpommin vaaraa tuntunut minulle olevan.