Trees on graveyards

Hi
I am from Finland, now 45 years old and live in Savonlinna. When I was
12 years old, a girl, and we lived in Helsinki, we early one autumn
went to Japan and were there some tow weeks, after which shortly to
HongKong and then one week in Thailand. My life kind of got destroyed
by that visit to Asia and I did not know why and the effect lasted for
years and it still is somewhat. But lately I noticed that the problem
maybe connects to people whom Asians consider ghosts. When our family
was in Japan, we saw also a Japanese graveyard. It was wirhout trees,
just stones: stone pavements, stones on graves maybe something like
pots from claw to, I do not remember the last thing well enough. In
Finland we have always trees, lots of trees on graveyards, like in a
forest or park, usually big trees with lots of leaves sheltering and
in the winter time mostly without leaves but some kuusi trees
somewhere. My parents were atheists. We visited graveyard in the
Christmas and I wished well for the deceased which I thought of living
there under their graves, under the sea of candles. I wished that they
could have well in the life after death, according to justice so that
good things would spread and bad things would not be allowed to affect
widely, so that each of them could be "the smith of one's own
happiness". And so I propably wished when I saw the Japanese graveyard
too. Could it be that the ghosts longed for something there, something
in Japanese ways of living was maybe too much for them and so they
dies and now they longed for some fracturelessness and so they came to
me, year afyer year. But I think the moist important thing in that is
to have trees with real roots in the graveyards, sheltering, dropping
their leaves in the autumn, maybe some tree keeping them too - trees
quite near each grave, like for example three meters at most. But
those do not necessarily at least to begin with need to be big trees
but some Japanese natural bushes would do well too, but those must be
planted there ground bought there if needed. I guess that the Japanese
ghosts consider this of major importance!
With best wishes, Kaisa Hannele Tervola, Savonlinna, Finland, North Europe


Trees natural to that climate, culture and district teach them to be
wise and with wisdom of life, so that things go peacefully along their
natural ages old wise roads. AAnd the trees or bushes also tell them
that Japanese ways are expected - or they must move to live elsewhere
where they are in harmony with the culture and ways.

Harmony with the wishes of the deceased could make Japan stronger. Do
some foreigners with more skills in these matters oppose in order to
harm Japan?

My wisdom of life is very Finnish, not so very Christian. If that is
what the Japanese elderly or ghosts in Asia are looking for, one can
learn it from my blogs:
http://pikakoulu.blogspot.fi , http://quickerlearning.blogspot.fi and
playlists at http://www.youtube.com/khtervola
http://workandfreetime.blogspot.fi where especially the book at the
first post, http://todreamjob.blogspot.fi and
http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
Especially http://Finnishskills.blogspot.fi
maybe also http://healthilymoral.blogspot.fi and
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2013/09/paratiisissa-on-kaarme.html

Parantamisohjeyritelmiä, mm ihmeparannusohjeyritelmiäni

Tervola-sukunimen tuomia vaikutelmia parantamisesta ja parantumisesta, ekalla sivulla hakemisto http://parantamisesta.blogspot.fi

Pyhäinpäivänä 3.11.2018    Ihmeparannusohjeyritelmät   http://parantamisesta.blogspot.com/2017/11/parantamisnakemykseni.html

Hajottajat voivat olla viisaita

"Joskus näin vähän aikaisemmin auton töytäisemäksi jääneen oravan ja sillä oli kyljessään rinnan kohdalla ja kuonon päällä kuin lohduttamassa kaksi etanaa, ystävällisen tunneviisaan oloisia etanoita, auttamassa kuoleman kohdalla siirtymävaiheessa kuolemanjälkeiseen elämään oravaa.
Joskus mietin sitä, kun elämässä kokemukset tulevat niin että alkavat, sitten niitä kestää jonkin aikaa ja häipyvät pois. Sehän on se, miten mato kulkee, tai mitä käy myös kun juo tai syö: on jonkin virrassa ja sitten se haipuu pois, tiet erkanevat. Luonto on viisas ja kai jumalallakin on ollut jokin tarkoitus maailman luodessaan. Järkeni sanoo, että noin käy myös kun hajottajamadot tms hyönteiset syövät ruumista, ehkä koko ruumiin. Ruumiiseen on kirjautuneena, miten tuo yksilö eli, lihasten juonteissa, elämän tunnelmien jättämissä jäljissä, eri osien vahvuuksissa ja rasituksen jäljissä on kertomuksia tuon yksilön elämästä. Ehkä hajottajahyönteiset lukevat ne, ymmärtävät ne viisaasti luonnon ja jumalan luoman viisauden tapaan ja kommunikoivat muille hyönteisille vähän kuin linnut laajemmalle ympäristölleen, ja niin korjaavat maailmaa paremmalle tolalle noissa suhteissa. Silloin kuoleman jälkeinen hajottajien aika olisi suojattua aikaa kuolleelle eikä tuhon ja hävityksen, niin kuin kuoleman ja hajottajien maine joskus on."

http://ampiaiset.blogspot.fi

Lähestymistavan ja tekemisentavan vaikutuksesta elinajan pituuteen

Tuollaisen kirjoittelin   http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/04/tekemisen-hengen-vaikutuksesta.html

Suru puolison kuolemasta ja elämän jatkaminen

Lainaus blogistani http://parantamisesta3.blogspot.fi

"Suru puolison kuolemasta ja elämän jatkaminen
Jos läheinen kuolee ja suru tuntuu vaikealta ajalta,niin on olennaista huomata, ettei hän ole enää kantamassa elämän taakkoja kanssasi, joten väärän mitoituksen tyuoman epäonnen sijasta sinun olisi oltava itsenäinen ja muiden ihmissuhteidesi ym muun elämänsisällön varassa. Jos puolison viime ajat olivat huonoja, ei ole hyvä jäädä niihin kiinni jatkaen samoja uomia, vaan olisi aloitettava hiukan uutta, rakennettava elämän muiden puolien varaan ja säilöttävä puyolisosta muistoja hyvistä ajoista, kuin vaikkapa heilaehdokkaasta, jota ei saanut, mutta joka tavallaan on osa omaa identiteettiä. Jos puoliso oli taitamattomampi tai vähemmän vasttuuntuntoinen kuin snä, hän luultavasti oli nojaavaisermpi, joten pitäisi varoa nojaamasta siten häneen ja hänen taitamattomuuteensa: ei häntä tarvitse matkia."

Jos vainaja ei saa rauhaa

Tänään pyhäinmiestenpäiänä 5.11.2016 kävin puolen päivän aikoihin koirieni kanssa kävelyllä, ja kun reilun korttelin päässä tästä, missä asun, on pienehkö hautausmaa, niin kävin pyhäinmiestenpäivän kunniaksi hautausmaalla. Tänä vuonna lumi tuli jo kaksi viikkoa tavallista aikaisemmin ja sitä oli maassa ehkä pari senttiä. Jätin koirat hautausmaan ulkopuolelle vesottuun jo uutta versoneeseen kantoon kiinni. Ne tuntuivat tavallisen mieltymyksensä mukaan jostain napanneen idean siitä, mitä savolaiskoirat tekisivät siinä ja alkoivat möykätä hiukan. Sanoin niille ilmeelläni, että kiltisti nyt, toivo kaikille hyvää, kuolleille myös toivotaan hyvää näin pyhäinmiestenpäivänä vähän niin kuin jouluna, kauniisti nyt kun ollaan tällaisessa tilanteessa ja hautausmaan lähellä. Ja niin ne vuoroin näyttivät hiukan savolaismöröiltä ja aika paljon kauniisti käyttäytyviltä seurakoirilta, jotka kyllä toivoivat hyvää lumisen maiseman kauneuden tapaan.
Kävin hautausmaalla, en vienyt kynttylää, kun en tuntenut kenenkään tänä vuonna silleen kuolleen, että kuuluisi, vaikka olihan yksi vanhempi miestuttava kuollut, mutta jotenkin olen tuntenut, että häneen on vielä etäisempi yhteys kuin hän vielä eläisi ja niin en ole kummemmin surrut. Hautausmaalla oli ihan kaunis tunnelma, lunta, havuja ja kanervia, muutamia kynttilöitä, oli päivänvalon aikaa ihan selvästi ja lunta jonkin verran.
Takaisin tullessani koirat vaikuttivat siltä kuin niiden luokse olisi tullut aaveita: kuolleita niiden kohdalle, sanoivat, etteivät saa rauhaa, osoittautuivat hautausmaalle tulleiksi eläimiksi, jotka olivat tulleet sinne hakemaan rauhaa, mutta hautausmaalla oli rukoiltu  vain ihmisten puolesta. Oli rottavainaja ja siilivainaja, eivät halunneet luopua entisistä elämänympyröistään ja siksi eivät saaneet vainajina lepoa. Kai vainajan siinä tilanteessa tulisi miettiä, että kauempanakin voi olla mukavaa elämää, esim. täältä Savonlinnasta katsottuna Punkaharjulla, joka on noin 30km päässä, omantunnelmaisensa kylä ja Savonlinnan osa nykyisin, eläimille etäällä mutta tavallaan tuttuja ympyröitä, ja sillä tavoin heiloihin viittaava nimeltään, että voi miettiä, löytyisikö heilojensa suunnalta kioja asuinmiljöitä, jotka voisivat olla rakkaita tulevaisuudessa. Niin nuo eläinten haamut tuntuivat saavan rauhan, löytävän itse itselleen paikan maailmassa, tosin kuolemanjälkeisessä elämässä meidän kannaltamme mutta kai ihan tavallisessa hyvässä elämässä kumminkin.

Kuka kuolee milloinkin

Puista lähtivät lehdet tässä ihan vähän aikaa sitten. Jäin miettimään, että sellaisina aikoina osa ihmisistä jää suojattomiksi: lehtiin kiinnittyneet voivat olla voimattomia ja epäonnisia, kun taas lehtien oloiset olla vaarassa vihollistensa taholta. Kuka siis kuolee milloinkin? Maatalouskoulussa kun olin kaupunkilaistaustalta, niin siellä oli lampaita, jotka kevään lopussa paloivat lammassuojan palossa, kenties tuhopoltto. Ne olivat jotenkin epäonnisen oloisia etukäteen, laiminlyötyjä, lammastenhoutaja kuunteli kuulosuojaimista musaa tai radiota, kun hoiti niitä, ja niin niillä ei ollut tavanomaista yhteyttä ympäristönsä ihmsiin. Syksyllä kai kuolevat ne, jotka ovat kiinnittyneitä ihan vain kesään, kesä-heinäkuuhun, eivät oikein elokuuhunkaan, jonkun karviaismarjan ehkä syövät mutta eivät jaksa kunnolla kiinnostua edes sadonkorjuusta, kun se on niin viileää, erihenkistä kuin kesän vietto, ja niin syksyn haasteet kohtaavat heidät valmistautumattomina, ryhdistäytymättöminä. Keväällä kai kuolevat ne, jotka eivät jaksa aloittaa uutta, jotka vain istuisivat sisällä vanhoilla urillaan, niin he jäävät maailman kelkasta ja ovat epäonnisempia. Talvella onnettomuusalttiita ovat ne, jotka eivät osaa nauttia talvesta a etenkin talviulkoilusta, haurastuvat pois. Kesällä kai ne, joille kuumuus on liikaa, jotka eivät osaa kohdata kesää ainakaan hyvällä tavalla. Luulisin. Samoin ulkomailla kai kuolevat ne, joilla ei ole aitoa yhteyttä tuon maan elämäntapaan ja arvoihin, tavallisen elämän tavallisten ihmisten sosiaalisuutta vaan jotka ovat jotenkin ristiriidassa tuon maan vahvojen voimien kanssa tai yrittävät elää kuin tuota kulttuuria ei olisikaan, rytmissä vallan muiden seutujen kanssa, unohtaen maan luonteenlaadun ja ideaalit.

Vuodenaikojen elämisen ohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

Lihansyönnistä

Tai siis oikeastaan lihakarjan pitämisestä, maataloustyön näkövinkkelistä  http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/10/lihakarjan-pitamisesta-yms.html

Niitty ja hyönteisten syöminen http://healthilymoral.blogspot.fi/2016/10/live-and-let-others-live-also-if-there.html

Predators, balance and harmony http://wildharmony.blogspot.fi/ 

Etäämpää auttamisen ohjeita

Tuollainen hämärä muistikuva 1990-luvulta, mutta on siinä ainakin tuo parannus- & kuolleistaherättämistapa mietitty nyt uudelleen, vaikkakin muistikuvan varassa. http://parantamisesta3.blogspot.fi/2016/10/ihmeparantamisesta-yritelma.html

Noita ihmaparannusohjeyritelmiä blogissani http://parantamisesta.blogspot.fi on jo kolmisenkymmentä. Tekstit löytänee helpoiten blogin loppuosan sadan kohdan kokoelmista.

Parannuksen tekeminen

Kuolleista heräämisen vaatima kevennys koko elämäntavan ja maailmasuhteen laajuisesti muutaman tulevan vuosikymmenen ajalta, myös kuolemanjälkeisen elämän osalta, on tavallaan samaa kuin parannuksen tekeminen. Parannuksen ihminen tekee, jos on kyllin hyvä kuva siitä, miten parannuksen tehneenä elellä, ja kyllin hyvä motivaatio siihen nähden, miten vaativaa parannuksen tekeminen ja parannuksen tehneenä eleleminen on.
Parannuksen tekee helposti samalla tapaa kuin jos juo terveellistä tuoremehua ja tuumaa, että kyllähän tämä ihan hyvää on, kyllä minä tätä voin ryhtyä juomaan, jos se kerran elämääni suuresti auttaa - parantaa ongelmani.

Suruun kuolemisen taidosta

"Eutanasia ja varautuneen tsempin rentouttaminen vajoten
Minulla oli joskus undulaatteja ja minulla on vaikutelma, että jos undulaatin pari kuolee, niin undulaatti kuolee itsekin. Se on jonkinlainen taito: kun ei enää mene hyvin, kun tunteet sanovat, ettei tahdo jatkaa elämää ilman puolisoa, niin undulaatti osaa kuolla. Käsittääkseni se on jotakin sentapaista kuin lakata yrittämästä varautuneesti tsempata kehollaan, esim. pitämästä jäseniään jännittyneesti, niin niihin kenties varastoituneet myrkyt, kuona-aineet yms vapautuvat elimistöön ja jos silloin haluaa ihan vain vajoten johonkin masennusta muistuttavaan haipua pois elämästä ja kuolla pian pois, niin kuolee - ainakin jos on undulaatti, mutta voisiko tuo toimia ihmisiinkin?

Tuossa undulaatti jää uskollisesti sen kanssa, mitä rakastaa.
Mutta vaikka minulla olivanha undulaattipari, joka vaikuttivat rakkailta toiselleen je meille, niin ei sosiaalisempi kuollut heti jäyhemmän perään. Mutta joskus vuosia aiemmin, kun kuulin, että undulaatti voi kuolla surusta, sanoin lemmikeilleni, että minusta se on kaunis taito, haluaisin oppia sen. Ja niin minulle ajan kuluessa lukuisten ihan hyvin voivien lemmikkieni myötä syntyi käsitys siitä, miten voi kuolla surusta undulaatin mallin mukaan."
Lainaus blogistani http://parantamisesta2.blogspot.fi

Vaikkei tuo toimisikaan, niin kai sillä voi jotakin muuttaa elämäänsä rakastamiensa asioiden suuntaan, vaikka olisivat kaukaisempiakin, ja jättää joukon ikäviä asioita pois, vaikkeivät muut olisi samaa mieltä.
Joskus aikanaan pohdin itsemurhaa. Äitini oli valinnut opiskelualani ja se teki elämän ihan kamalaksi, mutten tuntunut pääsevän siltä pois. Niinpä mietin itsemurhaa. Kuulin jostakin ohjeen, että jso jollakulla syöpäsairaalla tms on vaikkapa puoli vuotta elinaikaa enää jäljellä, niin hänen tulisi miettiä, miten ne haluaa käyttää, mikäon sitä, mitä hän toivoo elämältä, ja omistaa nuo viime aikansa sille kokonaan tai siten kuin tuntuu hänestä hyvältä. Siitä oli jotakin iloa ammattialan vaihtoon: aloin saada positiivista elämänsisältöä. Mutta kun sekään ei riittänyt varsinaiseen alanvaihtoon, niin pohdin taas itsemurhaa ja kehitin oman version tuosta ajatuksesta: mitä jos ajattelisin tekeväni itsemurhan tänään, niin sehän katkoisi välit entiseen, en millään voisi mennä insinöörialan opiskelupaikalle enää, ja niin jos lykkäisinkin itsemurhaani puoli vuorokautta, mutten kertoisi siitä kenellekään, niin voisin lähteä minne vain mistä eniten pidän, vaikkapa kotimaanmatkalle tai muun ammattialan tapahtumaan, työvoimatoimistosta hakemaan ihan eri ammattialan työpaikkaa, jotakin mistä kovin itäisin, tai aloittaa jonkin uuden upeanhenkisen harrastuksern tai ostaa rahoillani joitakin vaatteita, jotka olisivat aivan erihenkiset, toivomani elämän henkiset ja käyttää niitäpokkana - mutten mennä vanhaan seuraan tai vanhoihin kuvioihini. Ja niin tuo irtiotto, aina uudelleen ja uudelleen paransi elämäi olennaisesti eikä minun enää tarvinnut pohtia itsemurhaa, kun olin päässyt konkreettisesti paljon parempaan elämään, mm. paljon paremmille ammattialoille.

Menetyksen tunne jonkun kuoltua

Jos joku läheinen henkilö kuolee ja surussaan nojaa joko tähän tai muuhun henkilöön, niin itselle omaan tunne-elämään ja sosiaalisuuteen tulee vahvasti vaikutteita näiltä. Jos nämä olivat nojaavaisempia sosiaalisesti kuin itse olet, niin tunnet menetyksen suurena. Nojaavaisuuteen usein liittyy se, että henkilö itse ei ole osannut tai viitsinyt huolehtia asioita hyvälle tolalle ja niin tunteet lyövät yli järjen ja muihin nojaaminen paikkaa puutteet. Se ei siis ole tunnekuohun tuomaa holtittomuutta vaan tuon toisen tavallinen piirre, joka näkyy isossa asiassa vahvemmin. Jos taas toinen, jhon nojaat, on itsenäinen luonne, menetys ikään kuin menee ohitse suuremmitta kuohuitta. Kuitenkin juuri itsenäinen ihminen on se, johon muut ovat voineet nojata ja joka on ollut välittävä omasta osuudestaan huolehtiva ihmissuhde.

Käännösoikeus - translation rights

Tämän blogin saa moraalisesti kääntää muille kielille tavalla, joka on sovussa kristillisen kirkon ja kohdemaiden hengellisten valtavirtojen kanssa. Linkeillä löytyvät blogit ja omat videoni (khtervola) saa myös kääntää.
Itse olen lähettänyt tämän blogin linkin Valamon luostariin.

26.12.2017   I made yesterday evening an English translation of the main points about waking from death http://wakingfromdeath.blogspot.fi/

Syksyn elämisen ohjeita - Living wisely with the autumn

Syksyn elämisen ohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html . Aloita syksyosion lukeminen loppukesästä, sillä se luo perustan syksyssä pärjäämiselle.

Advices about living wisely the autumn http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html . Start from the text about late summer, since it creates the ground for living wisely the autumn. You can first though read the first text about the autumn.

Surusta ja muista vahvoista tunteista

Jos jäsentää havaintojaan kuivan teoreettisesti tai rakennetun ympäristön tapaan jäsentäen, elämä jää jotenkin ohueksi ja sen rytmit keinotekoisiksi ja niin sen virta ei jaksa kantaa suuria tunteita vaan ne heittelevät holtittoman oloisesti. Jos sen sijaan elää käytännön elämää käytännönläheisesti hahmottaen aistit auki ja kroppa urheilulliseen tapaan lihakset vahvoina kantaen, niin elämän perusvirta on vahva ja sen rytmeissä on paljon variaatioita tilanteen mukaan, ja niin vahva tunne onkin elämän vire vähän niin kuin sää, eikä holtittomuutta tuova tekijä. Silloin vahvat tunteet eivät tunnu hankalilta vaan elämän suuriin kysymyksiin liittyviltä luonnollisilta tavoilta kokea ne ja elää vahvasti.

Kuolleen tavoittamisesta

Joskus jos oikein keskitymme johonkin, emme kuule muuta, mutta kuulemme kyllä hyvin juuri tuon aihepiirin asiat. Voisi olettaa, että juuri kuollut on keskittynyt kuolleista heräämisen aihepiiriin niin, että vaikkei muuhun vastaakaan, niin kuolleista heräämisessä auttava puheen tai musiikin tunnelma voisi kumminkin kiinnostaa, olla avuksi tokkuraisen olon keventämisessä ja tuoda niin tilaa juuri tuon kuolleista heräämisen aihepiirin asioiden kuunteluun ja niihin satsaamiseen.
Tärkeänä kerrotaan, että Jeesus heräsi kuolleista 2000 vuotta sitten. Videon vanhasta naisesta en sen sijaan ollut kuullut, vaikka hänen kuolleista heräämisensä on nykypäivän tapahtumia, suuria saavutuksia. Voiko olla niin, että uskontoon on turvattava kovin paljon, jotta voisi herätäkuolleista? Siis suurin piirtein sen verran kuin että uskoisi varmasti edellisen onnistuneen olleen erityisen uskonnollinen henkilö 2000 vuotta sitten, mutta aikoisi silti itse yrittää tosissaan, kun kerran näin tärkeästä aiheesta on kyse? Kai sillä satsauksella herää kuolleista paljon helpommin kuin olettaen, että naapurin vanha mies olisi paras malli.
Tämä ohje siis toimisi parhaiten, jos siihen olisi tutustunut ja sen oppinut hyvissä ajoin ennen kuolemaansa. Vaikka voihan olla, että se silloin pelastaisi kuolemalta sen sijaan, että herättäisi kuolleista, jos nyt sitten ylipäätään toimii.

Musiikin valinnasta

Ainakin jos on hälyä ym rasitetta, niin elävöittävästä virvoittavasta keventävästä harmoniaa ja tunteidenmukaisuutta tuovasta musiikilla voisi olla hyväätekevä vaikutus, etenkin virsillä, jotka soivat elävöittävästi kuin suvivirsi koulun kevätjuhlissa aikanaan, muttei kumminkaan suvivirsi juuri. Olisi hyvä, jos musiikki olisi uskonnollista ja oltaisiin hengellisiä edes jonkin verran. Mutta jollei musiikki toimi, jätä se pois. Sen pitäisi ainakin olla kyllin kevyttä ja paranemiselle hyväksi, helppoa sairaan jaksaa. Elävöittävä musiikki voisi ehkä auttaa paranemisessa, jos henkiö on kuollut sairauteen - kuten parannusohje blogini http://parantamisesta.blogspot.fi ebola-aiheisessa ohjeessa ja ihmeparannusohjeyritelmissä.

Kuvitusta

Video koirastani, kun se miettii koirien kuolleista herättämistä:

Olisikohan puolitoista vuotta siitä, kun se itse toipui.

Kuvasin myös toisen videon siitä, kun itse ajattelen havahtumista, siis itseni saamista hereille:

Elämäntapa määrää ison osan kohtalosta

Tämä on erillinen ohje (ja ei niin onnistunut). Älä lue tätä autettavalle, älä ainakaan samana päivänä.

Tästä videosta
https://www.youtube.com/watch?v=VlOxlSOr3_M
tuli mieleeni (kirkunasta ja poltergeistista, joka pudotti kirjat hyllyltä) kauempaa haettu yritelmä kuolleista herättämisestä:

Eri ihmiset näkevät maailman eri tavoin. On samat ilmiöt, mutta ihmiset näkevät niistä eri puolet ja kukin vain osan kokonaisuudesta, kuka minkintyyppisen osan, ja omasta elämäntavastamme riippuu, miten ytyjä tekomme ovat, miten osuvat oikeaan siinä, millaisia maailman prosessit ym ovat, mikä tuo voiman, elon, oikeaanosuvuuden, elämäntavan toimivuuden, joka liittyy uskonnolliseen kauneuteen, hyvään tahtoon yms tervehenkiseen. Jos valitsee erilaisen elämäntavan, saa erilaisen elämän, on ikään kuin eri kohdassa kokonaisuutta, maailmaa. Jos vanhoilla valinnoilla tuleekin huono elämä, niin jos osaa vaihtaa elämäntapaansa, niin tulee toisenlainen elämä. Jos yhden mieli pitää maailman jäykkänä puutteineen kaikkineen ja toisten mielet taas toisenlaisena, niin tuossa asiassa voi tehdä valinnan ja saada paremman elämän, joka alkuperäisin valinnoin alkuperäisten käsitysten valossa ei ollut mahdollinen, sillä maailman ilmiöt painottuivat toisin, koska keskittyminen, havaintokyky ja tärkeysjärjestys olivat toiset. Silloin, jos yksin valinnoin kuolee, niin toisin voi jäädä eloon ja voida hyvin, elää erilaisen elämän erioloisessa maailmassa.

Harjoittelemisen mahdollisuudesta

Tällä tavoin ei siis voi herättää ketään vastoin tahtoaan. Parhaiten ohje kai toimii, jos autettava itse osaa herättää itsensä, on siis kuullut ohjeen jo ennen kuolemaansa. Harjoitteluksi sopisi kai, jos kun joskus huomaa olevansa tokkurainen tai erityisen syvään tokkurainen, niin silloin yrittäisi havahtua näiden ohjeiden tavalla, myös ihmeparannusohjeiden avulla kohentaa oloaan, jos ne nyt sitten sattuisivat toimimaan, myös voisi varmuuden vuoksi rukoilla, jotta on havahtuminen ja olon kohentaminen hanskassa.