Ydinpommin suremisesta

"
Ennen joulua oli jonakin päivänä plussan puolella ja lumi puiden oksilta suli ja tippui suurina pisaroina kulkijoiden niskaan. Oli sumua ja jotenkin mahtavaa. Tuli mieleen Helsingin joulun seudun säät ja jotenkin åarijonossa marssivat sotilaat, vanhukset nuorille malliksi, sumuun kadoten, tai kunniavartio. Ja jotenkin tuntui silloin, ettö niin osaa surra ydinpommejakin. Mutten sitä niin hyvin opsannut säveltää.

Miten ihmiset saa käyttäytymään vastuuntuntpoisesti ja ajattelemaan, minkälaisen maailman haluavat jättää jälkipolvilleen, siihen EHKÄ olisi iloa tästä sävelmästäni, mutta luulen, ettei sen vaikutus ole kestävä, enkä tiedä, että miksi.

"
http://kokonaiskuvat2.blogspot.com

Surevan auttamisesta

Viime kesänä minulta kuoli valkoinen pystykorva, 11 j puolivuotias japaninpystykorva, ja jäi yksin kymmenvuotias keskikokoinen aprikoosivillakoirani, joa oli aina ollut sen seurassa ja päivittäin kävelyltä tullessamme nainut nätisti sen kylkeä, mitä se ei aina jaksanut ja joskus tytön tai naisen tapaan kivahti sille. Koirat olivat itsenäisiä ja eri tavoin suuntautuneita mutta japaninpystykorva sairaanhoitajista kiinnostuneena paapovaisena luonteenlaatuna piti sille ja minulle jatkuvasti seuraa. Japaninpystykorva ymmärsikuolemaan liittyviä kysymyksiä ja uskoi kuolemanjälkeisen elämän jatkuvan paljolti samaan tapana kuin elämä aiemminkin, mutta jonkin tekijän oli ollut muututtava, vaikakpa aikuisen lapsen otettava etäisyyttäö vanhempiinsa, ja siksi joltakulta kuoli toinen osapuoli ja toiselta vastaavasti tämä' tai muutti muualle tms. Tai sitten oli vaiuhdettava työpaikkaa (kentie siellä oli kilpailija, tai jollakin uusi heila) tai asuinseutua tms. Mutta japaninpystykorvan kuolema, vaikka se oli iso muutos arjen elämässä, ei painanut kovin paljoa, ei mennyt ikävän oloisella tavalla. Yirtin tarjota villakoiraelleni seuraa mutta erioloista kuin japaninpystykorva, jotteivät tunteet menisi solmuun. Ja hyvin rullaavaa arkea.Ja mahdollisuutta vallata itselle uusia elämänalueita (kävimme kaupungilla ja mm kirjakaupassa). Ja niin se tuntui toipuvan ajan myötä ja jatkavan omaa elämäänsä.
Tässä joulun ja uuden vuoden välillä kerran kaupungilta kotiin tullessani koirani sanoi, että se on toinen, Banjon tilalle tullut, ja Banjo olisi joko u´kuollut tai uudella omistajalla, mutta tunnelma Banjoon liittyen oli rauhallinen ja ihan viihtyvä, tavallaan positiivinen mutta vähän alimea, että se kai olisi viitannut siihen, että se oli uudella omistajalla. Ja ainakin nyt vuoden alussa on tämä koira ollut kuin sen kohdalla olisi kuollut lihavan venäläisen naisen tyyppinen entinen omistaja, ja niin olen olut sen kanssa vähän samaan tapaan, ja niin se tuntuu jatkavan mutta olevan joltain osin vähän masentuneen tunnelmainen, kun ajattelee ko henkilöä, jonka kanssa se vaikuttaa edelleen sosiaaliselta, jonka tyyppisen elämään,arkeen tottuneelta. Sitä ei niin jaksa kiinnostaa sama kuin banjoa, mutta reikille ja pitkille lenkeille sekin haluaisi, mutta minulla on vuoden alussa ollut huono veto, kun ei ole ollut lunta ja kun en kai tajunnut kyllin kaunista linjausta ottaa maailmassa,sekun huojentaa, jos tuntuu olevan ydinsodan vaara, vaikka kyllä luulisi,e ttä silloin juuri osataan varoa, kun aihe on ollut mediassa esillä.
Miusta vaikuttaa, että koirani miettii entistä omistajaa vähän niin kuin kohdistaen huomionsa osittain hänen tyyppiseensä elämään ja miettien "Niin, se -", mihin minä näyt'n lisäävän sille kehoituksen, että kevyesti, suojaavasti, kuin hyvä tahto ja herkkyys/pehmeä suojaava ote voisivat joteniun huojentaa toisen oloa, estää tilannetta tulemasta onnettomuusalttiiksi kuin kuoleman ajatteleminen joskus tuo.

Kolmas näkemys suurten katastrofien purkamisesta

Jos maailma on henkeä ja kuolemanjälkeinen elämä kullekin erilainen mutta aika lailla samanlainen kuin tavallinen kuolemaa edeltänyt elämä, niin kohtalot ydinpommin jälkeen voivat olla erilaiset. Jos kukin joutuu maailmaan, elämään, johon jollain lailla sopii, niin voisiko ihmiset jakaa niihin, joiden elämä jatkuu aika lailla ennallaan kuin pommia ei olisi ollut, ja niihin, jotka kuului tuhota pommilla, mikä kai olisi moraali- ja taitoero, että kenelle sopivan tasoinen ja -tyyppinen seura ei pommita ja kenet taas luultavasti pommitettaisiin?

1.4.2020   Voisiko näin valita, kenen kanssa elää synkronissa, kuin samaan aikaan, niin kuin maailman laajuinen hyvö tahto tekee mahdolliseksi ja sivistys, eikä elää yhtä aikaa tai ainakaan synkronissa sellaistan kanssa, jotka kovin sivistymättömästi toivovat pahaa?

"
1st of April 2020   If life after death exists and is much like the life before death, so that one cannot say who died and who did not but instead people live at the same time as some others and at different time or different world than some others. It seems that for a person there is some space to live in and if that space ends the person dies, but in the life after death the person is in some space that is somehow suited for him/her, so that it is the same kind of life but some factor changed. So also one's own strategy of lofe affects what happens: did one choose a good benefical good willing civiliced (in civiliced wisdom there are the good answers to life's and world's questions that people want to teach to all the younger generation) that is good for possibilities of life, or not and dies sooner? So one could maybe choose with whom one'slife is synchronized and via civilized good will live so without big problems, and maybe also choose so with whom one is not synchronized and live separately as if in different worlds or at different time. Choosing profession, place to live in and other big choices in life also affect similarly: what kind of environment one lives in, whom one associates with and in what professions are they, which countries' cultural influencies one personally gets."
https://learntalents.blogspot.com/2020/02/some-additional-remarks-about-gnome.html
 

* * *  

24.7.2021   Sivistyneedti hyvän toivominen maailmassa on siis se, miten tavallinen ihminen voisi auttaa purkamaan ydintuhoja, ja muuten kai riittää, että osa on kyllin hyvää toivova, kyllin etäinen, sivistynyt ja pommitettujen alueiden kulttuuria ymmärtävä purkaakseen tuhon pois. Ainakin, jos ajattelee japanilaisten syövän lehtisalaattia, on kuin Japania ei olisikaan pommitettu. Ja jos ajattelee kalifornialaiset paljon kauniimmin hengellisiksi, on kuin hekin olisivat jäljellä, mutta usa vain nostanut häntänsä pystyyn niin kuin lemmikkieläinten mielestä kuuluukin. 

* * *

17.6.2023   Jokin aika sitten heräsin pikkutunneilla Espoon Puustellinmäessä, kun oli kuin kadulta olisi lähtenyt rakettiauto ydinpommin alta pakoon. Mietin, että jos maailma on henkeä, niin jos toivon maailmalle kauniisti hyvää, niin minua ei tarvitse pommittaa. Niinpä rukoilin hiukan maailman puolesta, istuksin hetken ja menin rauhallisena nukkumaan, eikä ydinpommin vaaraa tuntunut minulle olevan.