Vuosia sitten tapasin miehen, joka ilmeisesti on pappi - niin syvästi painoi häntä se, että ihminen ihmisen jälkeen kuolemme pois. Raahasin hänet hautausmaalle ja puhuin paljon kaikenlaista kuolemasta ja kuolleiden muistamisesta, siitä, miten aina pitäisi toivoa hyvää kuolleille, kun tulee näitä ajatelleeksi, jotta ei painaisi heidän muistoaan lokaan ihan syyttä suotta, ja siitä, miten olemme suurten koko elämän mittaluokan kysymysten kanssa tekemisissä, kun käymme hautuumaalla (hautuumaista olen aina pitänyt: niin kovin hartaita paikkoja ateistille!). Mutta ehkä kuoleman ajatteleminen on ateistille helpompaa, kun ei tunnu siltä, että jumala olisi pettänyt kuolleen - ehkä jumala on realisti: jos kone kuluu, niin se menee ajan myötä rikki, samoin, kun nykyihminen elää osin epäterveellisesti, kuluu hänen elimistönsä ajan myötä ja hän sairastuu kuollen lopulta pois. Ehkä jumala valitsi parhaan vaihtoehdon, loi parhaan mahdollisen maailman ja haluaa sen myös pysyvän mahdollisimman hyvänä. Siksi huonot elämäntavat on eroteltava hyvistä, rangaistava ensin kärsimyksellä onnen sijaan, ja sitten, jollei se riitä korjaamaan epäviisaita tapoja pois, niin vaurioitettava sairauksien voimin, jotta häviävät elämän kilpailussa, jossa yksi hyvä strategia toki on muodoistaa terveitä avuliaita ihmissuhteita, jotka hädän hetkellä auttavat, ja jollei sekään riitä, niin poimittava pois kuoleman avulla. Näin on asia ainakin ateistin silmissä, biologisen ihmiskäsityksen valossa. Mutta minä olen buddhalainen, katselen näitä asioita tunteiden näkökulmasta, en dogmin. Ja niinpä ne sujuvat keveämmin, vaikka on toki kuolemassa monta hankalaa kohtaa, joista kaikista olisi selvittävä:
* myötätunto edesmenneen viime hetkien kärsimyksiä kohtaan
* väärä luulo, että henkilö on edelleen mätänevässä kropassaan
* suru hänen suunnitelkmiensa raukeamisen vuoksi
* tunne, että tehdään väärin, jos kävellään heti likaisin kengin hänen kotinsa ja arvojensa yli ikään kuin häntä eiu koskaan olsi ollutkaan, niin kuin onkin väärin tehdä
* synkkä ajatus kuoleman olemassaolosta
* tahto korjata ne epäkohdat, jotka aiheuttivat kuoleman
* menetys -> vaihda elämäsi pohjaksi uusia (ja osin vanhoja) ihmissuhteita
* oman kuoleman pelko (elämäsi on tässä ja nyt)
* tunne, ettei ole elänyt omaa elämäänsä kyllin hyvin, kyllin täydesti, kyllin sydämestään lähtöisin olevalla tavalla ja parhaan ymmärryksensä mukaan, jotta voisi lähteä pois -> elä vahvemmin ja aidommin!
* tunne, ettei ole tehnyt parastaan, huono omatunto -> korjaa tapasi, tee pyhä vala
* kauhistus siitä, ettei henkilöstä välitetty kylliksi: millaiseksi sisällissodaksi elo menee, jos kukaan ei välitä toisista, versus se onni ja sopusointu, joka ihmisten luonto olisi, luonto ja kannattavin ratkaisu itsekkäillekin
* toisten tökeröt puheet ja piittaamattomat teot, vaikka ne kuinka olisivat aiheutuneet siitä, etteivät he osaa käsitellä tunteiteen eivätkä siis reagoida niihin liittyen, vaan pakenevat johonkin arkiseen ja tuttuun, mutta tilanteeseen sopimattomaan, särähtävään
* jne
Tässä vielä silloinen kirjoitukseni aiheen tiimoilta. Toivon, että näistä ajatuksistani on edes jollekulle hyötyä, iloa, lohtua...!
Viesti edesmenneelle:
Toivon, että sinulla on kaikki hyvin siellä kaukana. Ja vaikkei sinua enää olisikaan, toivon silti. Muistoasi en paina lokaan. Yhteiset vuotemme ovat osa elämänhistoriaani, sitä, mitä olen, vaikkemme enää koskaan tapaisi maan päällä, muistan sinua aina niin kuin vanhaa ystävää muistetaan, menneitä vuosia, arvostamaani vanhusta,...
Sinä olet osa siitä, mitä minä olen. Olen uskollinen elämälle meissä, elämälle yhteisössä, lapsille ja maailman tulevaisuudelle. Sinun viisautesi: elämän maku, on saanut minutkin viisastumaan. Nyt itse kannan pientä elämänviisauden kynttilää, joka ennen paloi sinun ikkunallasi. Se on osa minu tultani, milloin suuri milloin pieni, mutta liekki osana elämän valtavaa liekkimerta, tulevaisuutemme pohjaa, elämämme nykyhetken onnea.
Ja niin kuin minä joskus kohtasin sinut, kohtaan nyt uusia kasvoja. Opettakoot sinun kohtalosi ja sinun aikakautesi elämässäni elämään nuo kohtaamiset täydesti, itsestäni luopumatta, elämänhistoriaani pois antamatta mutta myös mitään elämästä pois pidättämättä.
Ikuisesti Sinun
allekirjoittanut Minä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti