Jos olemme kovin energisiä ja huomiomme on erinomainen ja eloisa, osaamme tarttua moneen onneen ja välttää monta epäonnen kolhua, ikään kuin nousemme olosuhteidemme yläpuolelle, joskus korkeallekin. Jos taas olemme maassa, voimamme menettäneitä, sumuisin mielin, huomiomme piirissä on aukkoja, mielialamme ei jaksa piristää ketään, emme jaksa suhtautua rakentavasti vaan jotenkin vain tai jopa kaadamme jaksamattomuutemme toisten kannettavciksi, niin silloin törmäämme kohtalon kolhuihin suoraa päätä, olemme ympäristömme armoilla. Jos oikein väsyneitä olemme, vanhingoitumme ja jopa kuolemme pois. Onnekkuutemme eli eloisuutemme ja hyväntuulisuuteme määrä määrää kohtalomme. Onnekkuutta voi lisätä tervein elämäntavoin - ei vain urheillen vaan koko maailman hyvää ajaen, toivoen omasta puolestaan hyvää hyville ihmisille ja luontokappaleille, herkistyen ihailemaan luontoa ja maailman ystävällisiä hyvin toimivia puolia - virittäytyen sen aallonpituudelle mikä on toimivaa ja tervettä, antaen kapasiteettinsa laajeta rukouksen ja muun aistien ym. havaintokyvyn herkistymisen myötä niin, että löytää viisaita kokonaiskuvallisia ratkaisuja, jotka kantavat yli vaikeiden tilanteitten. Oppia tervehenkiseksi, elää terveesti elämän joka saralla, ottaa mallia rukouksen jälkeisestä herkistyneestä mielentilasta tehden sen näkökulmasta elämänohjeensa, arvostaa tunteita ja onnea ja tervehemnkisyyttä, elää niiden mukaan.
Samasta aiheesta neuvoo selkeämmin http://kuolemastajasurusta.blogspot.fi/2012/03/lahestyvan-kuoleman-ennustaminen.html , luepa se myös!
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Kuolema siirtymävaiheena kuolemanjälkeiseen elämään
Jos kuolemanjälkeistä elämää on, on kuolema silti suuri muutos elämän ympyröissä. Vanha elämänpiiri lakkaa ja uusi on opittava. Jollei opi, niin jää kummittelemaan vanhoihin elinaikansa ympyröihin. Ja vaikka uuteen haluaisikin jatkaa, niin etukäteen ei kai tiedä lainkaan, millaisia uudet elämänmahdollisuudet ovat. On oltava silmät avoinna, elämänfilosofisin mielin muutosvalmis (rentouta niska ja hartiat läväisesti, niin kaikenlaiset muutokset sujuvat helpommin), kykeneväinen oppimaan uutta suuria isoja asioita, hengellisesti virittäytynyt sillä juuri hengelliset asiat tukevat siirtymävaihetta ja ovat kai keskeisiä tuossa uudessa kuolemanjälkeisessä elämässä. Se, mihin voi turvata, ovat terveet ikiaikaiset elämäntavat etenkin kauniin yleismaailmallisen moraalin ja hengellisyyden saralla: ne antavat voimia eivätkä' niin riipu elinolosuhteista, luovat myös turvallisuutta ympäristöoloihin...
Me, jotka jäämme eloon, emme voi tietää, mitä kuolevalle käy, mutta rukouksemme, ajatuksemme ja sosiaalisuutemme voi hänet tavoittaa. Emme saa pyyhkiä sosiaalista suhdetta pois siksi, että hän kuoli, vaan meidän on asennoiduttava kuin hän olisi vain matkoilla ja toivottava hänelle hyvää. Kuolema on kuin tenttikausi: ei pyyhi häntä pois, mutta voi olla hänelle hankala ja vaatia tsemppiä ja ympäristön tukea, tentin jälkeen elämä jatkuu eheänä hyvänä siellä jossakin, mutta hyvää toivottavat ajatuksemme, rukouksemme ja viestimme hän tarvitsee edelleen..
Me, jotka jäämme eloon, emme voi tietää, mitä kuolevalle käy, mutta rukouksemme, ajatuksemme ja sosiaalisuutemme voi hänet tavoittaa. Emme saa pyyhkiä sosiaalista suhdetta pois siksi, että hän kuoli, vaan meidän on asennoiduttava kuin hän olisi vain matkoilla ja toivottava hänelle hyvää. Kuolema on kuin tenttikausi: ei pyyhi häntä pois, mutta voi olla hänelle hankala ja vaatia tsemppiä ja ympäristön tukea, tentin jälkeen elämä jatkuu eheänä hyvänä siellä jossakin, mutta hyvää toivottavat ajatuksemme, rukouksemme ja viestimme hän tarvitsee edelleen..
Surusta ja eteenpäin jatkamisesta
Surusta:
Menetys näyttää meille rakkautemme määrän.
Eteenpäin jatkamisesta:
Niin kuin päivän hetket ovat erilaiset, vietetyt eri seurassa, ja silloinkin, kun samassa, niin eri puuhissa... Niin myös elämänvaiheet ovat erilaiset!
Menetys näyttää meille rakkautemme määrän.
Eteenpäin jatkamisesta:
Niin kuin päivän hetket ovat erilaiset, vietetyt eri seurassa, ja silloinkin, kun samassa, niin eri puuhissa... Niin myös elämänvaiheet ovat erilaiset!
Lähestyvän kuoleman ennustaminen aurasta
Liikeintentiomme, jotka voimme aistia ikkän kuin vauhtiviivoina jalkojemme ympärillä kun juoksemme, ja ajatukseen totuttuamme myös havaita muuten, kuvastavat eloisuutemme ja toimeliaisuutemme määrää. Eloisa jaksaa välttää kohtalon kolhut, joihin huonolla huomiolla varustettu tokkurainen kompastuu väistämättä. Niinpä liikeintentioidemme muodostamasta aurasta voi ennustaa ihmisen tai eläimen hyvä- ja huono-onnisuutta.
Jos liikeintentioidemme muodostama aura kehon ympärillä on suuri, voi henkilö hyvin ja osaa energisyyttään ja hyväntuulisuuttaan tarttua kohtalonsa tuomiin tilaisuuksiin rakentavasti. Jos aura on pieni mutta on joka paikassa kumminkin, on kyseinen henkilö laimeasti eloisa ja selviytyy mutta joutuu jonkin verran kolhuille, kun kohtalo heittelee. Jos aura sen sijaan joiltakin kohdilta puuttu kokonaan, sanotaan että aurassa on aukkoja, on henkilö noilta kohdin tokkurainen ja väistämiskyvytön, jolloin hän luultavasti lyhyen ajan (viikkojen tai kuukausien) sisällä kuolee, sillä niin paljon kohtalo meille kolhujaan heittelee, niin sosiaalisia kuin erilaisia tilateita, joissa pitäisi osata mielekkäästi to8imia.
Aura on siis eloisuutemme mitta. Hyvä vahva eloiusa aura seuraa hyvästä eloisasta huomiosta. Aurasta näkyvää taipumusta epäonneen voi siis karsia pois itseltään parantamalla huomionsa jaksavaisuutta esim. liikkumalla miellyttävästi vaihtelevaiseen tapaan, mutta jos olet sairas niin ei liian rasittavasti, herkisty rukoilemalla, meditoimalla, olemalla ystävällinen ja huomaavainen sosiaalisissa suhteissaan, rakastamalla luontoa ja viettämällä aikaa luonnon helmassa, kuuntelemalla hyväätekevää musiikkia ja olemalla positiivisesti tunteidenmukainen,... Ole ystävällisen sosiaalinen pikkulintujen kanssa, niillä on superiso aura.
Jos liikeintentioidemme muodostama aura kehon ympärillä on suuri, voi henkilö hyvin ja osaa energisyyttään ja hyväntuulisuuttaan tarttua kohtalonsa tuomiin tilaisuuksiin rakentavasti. Jos aura on pieni mutta on joka paikassa kumminkin, on kyseinen henkilö laimeasti eloisa ja selviytyy mutta joutuu jonkin verran kolhuille, kun kohtalo heittelee. Jos aura sen sijaan joiltakin kohdilta puuttu kokonaan, sanotaan että aurassa on aukkoja, on henkilö noilta kohdin tokkurainen ja väistämiskyvytön, jolloin hän luultavasti lyhyen ajan (viikkojen tai kuukausien) sisällä kuolee, sillä niin paljon kohtalo meille kolhujaan heittelee, niin sosiaalisia kuin erilaisia tilateita, joissa pitäisi osata mielekkäästi to8imia.
Aura on siis eloisuutemme mitta. Hyvä vahva eloiusa aura seuraa hyvästä eloisasta huomiosta. Aurasta näkyvää taipumusta epäonneen voi siis karsia pois itseltään parantamalla huomionsa jaksavaisuutta esim. liikkumalla miellyttävästi vaihtelevaiseen tapaan, mutta jos olet sairas niin ei liian rasittavasti, herkisty rukoilemalla, meditoimalla, olemalla ystävällinen ja huomaavainen sosiaalisissa suhteissaan, rakastamalla luontoa ja viettämällä aikaa luonnon helmassa, kuuntelemalla hyväätekevää musiikkia ja olemalla positiivisesti tunteidenmukainen,... Ole ystävällisen sosiaalinen pikkulintujen kanssa, niillä on superiso aura.
Kuoleman roolista Jumalan suunnitelmassa
Kuoleman roolista Jumalan suunnitelmassa:
Meidän on elettävä täydesti ne hetket, mitkä meille on annettu. Jos kuolemaa ei olisi, hukkaisimme kaikki hetket. Täydesti oman Luojan luoman luontonsa mukaan eläen loksahtelevat elämän osatekijät paikoilleen ja sekä oma että laajan ympäristön elämä alkaa sujua paljon paljon paremmin, niin kuin Jumala tarkoittikin meidän elävän. Terve toimii tervehdyttävänä keskuksena sosiaaliselle ympäristölleen joka suhteessa, jossa sattuu kulloinkin olemaan terve. Jos sinulla on aikaa vain vähän, ilmaise itsesi täydesti, hyvään päin pyrkien, hyvään panostaen, hyvän varassa eläen, lupautuen tukemaan hyvää myös kuolemasi jälkeen.
Meidän on elettävä täydesti ne hetket, mitkä meille on annettu. Jos kuolemaa ei olisi, hukkaisimme kaikki hetket. Täydesti oman Luojan luoman luontonsa mukaan eläen loksahtelevat elämän osatekijät paikoilleen ja sekä oma että laajan ympäristön elämä alkaa sujua paljon paljon paremmin, niin kuin Jumala tarkoittikin meidän elävän. Terve toimii tervehdyttävänä keskuksena sosiaaliselle ympäristölleen joka suhteessa, jossa sattuu kulloinkin olemaan terve. Jos sinulla on aikaa vain vähän, ilmaise itsesi täydesti, hyvään päin pyrkien, hyvään panostaen, hyvän varassa eläen, lupautuen tukemaan hyvää myös kuolemasi jälkeen.
Toisen ihmisen kuoleman kohtaamisesta
Vuosia sitten tapasin miehen, joka ilmeisesti on pappi - niin syvästi painoi häntä se, että ihminen ihmisen jälkeen kuolemme pois. Raahasin hänet hautausmaalle ja puhuin paljon kaikenlaista kuolemasta ja kuolleiden muistamisesta, siitä, miten aina pitäisi toivoa hyvää kuolleille, kun tulee näitä ajatelleeksi, jotta ei painaisi heidän muistoaan lokaan ihan syyttä suotta, ja siitä, miten olemme suurten koko elämän mittaluokan kysymysten kanssa tekemisissä, kun käymme hautuumaalla (hautuumaista olen aina pitänyt: niin kovin hartaita paikkoja ateistille!). Mutta ehkä kuoleman ajatteleminen on ateistille helpompaa, kun ei tunnu siltä, että jumala olisi pettänyt kuolleen - ehkä jumala on realisti: jos kone kuluu, niin se menee ajan myötä rikki, samoin, kun nykyihminen elää osin epäterveellisesti, kuluu hänen elimistönsä ajan myötä ja hän sairastuu kuollen lopulta pois. Ehkä jumala valitsi parhaan vaihtoehdon, loi parhaan mahdollisen maailman ja haluaa sen myös pysyvän mahdollisimman hyvänä. Siksi huonot elämäntavat on eroteltava hyvistä, rangaistava ensin kärsimyksellä onnen sijaan, ja sitten, jollei se riitä korjaamaan epäviisaita tapoja pois, niin vaurioitettava sairauksien voimin, jotta häviävät elämän kilpailussa, jossa yksi hyvä strategia toki on muodoistaa terveitä avuliaita ihmissuhteita, jotka hädän hetkellä auttavat, ja jollei sekään riitä, niin poimittava pois kuoleman avulla. Näin on asia ainakin ateistin silmissä, biologisen ihmiskäsityksen valossa. Mutta minä olen buddhalainen, katselen näitä asioita tunteiden näkökulmasta, en dogmin. Ja niinpä ne sujuvat keveämmin, vaikka on toki kuolemassa monta hankalaa kohtaa, joista kaikista olisi selvittävä:
* myötätunto edesmenneen viime hetkien kärsimyksiä kohtaan
* väärä luulo, että henkilö on edelleen mätänevässä kropassaan
* suru hänen suunnitelkmiensa raukeamisen vuoksi
* tunne, että tehdään väärin, jos kävellään heti likaisin kengin hänen kotinsa ja arvojensa yli ikään kuin häntä eiu koskaan olsi ollutkaan, niin kuin onkin väärin tehdä
* synkkä ajatus kuoleman olemassaolosta
* tahto korjata ne epäkohdat, jotka aiheuttivat kuoleman
* menetys -> vaihda elämäsi pohjaksi uusia (ja osin vanhoja) ihmissuhteita
* oman kuoleman pelko (elämäsi on tässä ja nyt)
* tunne, ettei ole elänyt omaa elämäänsä kyllin hyvin, kyllin täydesti, kyllin sydämestään lähtöisin olevalla tavalla ja parhaan ymmärryksensä mukaan, jotta voisi lähteä pois -> elä vahvemmin ja aidommin!
* tunne, ettei ole tehnyt parastaan, huono omatunto -> korjaa tapasi, tee pyhä vala
* kauhistus siitä, ettei henkilöstä välitetty kylliksi: millaiseksi sisällissodaksi elo menee, jos kukaan ei välitä toisista, versus se onni ja sopusointu, joka ihmisten luonto olisi, luonto ja kannattavin ratkaisu itsekkäillekin
* toisten tökeröt puheet ja piittaamattomat teot, vaikka ne kuinka olisivat aiheutuneet siitä, etteivät he osaa käsitellä tunteiteen eivätkä siis reagoida niihin liittyen, vaan pakenevat johonkin arkiseen ja tuttuun, mutta tilanteeseen sopimattomaan, särähtävään
* jne
Tässä vielä silloinen kirjoitukseni aiheen tiimoilta. Toivon, että näistä ajatuksistani on edes jollekulle hyötyä, iloa, lohtua...!
Viesti edesmenneelle:
Toivon, että sinulla on kaikki hyvin siellä kaukana. Ja vaikkei sinua enää olisikaan, toivon silti. Muistoasi en paina lokaan. Yhteiset vuotemme ovat osa elämänhistoriaani, sitä, mitä olen, vaikkemme enää koskaan tapaisi maan päällä, muistan sinua aina niin kuin vanhaa ystävää muistetaan, menneitä vuosia, arvostamaani vanhusta,...
Sinä olet osa siitä, mitä minä olen. Olen uskollinen elämälle meissä, elämälle yhteisössä, lapsille ja maailman tulevaisuudelle. Sinun viisautesi: elämän maku, on saanut minutkin viisastumaan. Nyt itse kannan pientä elämänviisauden kynttilää, joka ennen paloi sinun ikkunallasi. Se on osa minu tultani, milloin suuri milloin pieni, mutta liekki osana elämän valtavaa liekkimerta, tulevaisuutemme pohjaa, elämämme nykyhetken onnea.
Ja niin kuin minä joskus kohtasin sinut, kohtaan nyt uusia kasvoja. Opettakoot sinun kohtalosi ja sinun aikakautesi elämässäni elämään nuo kohtaamiset täydesti, itsestäni luopumatta, elämänhistoriaani pois antamatta mutta myös mitään elämästä pois pidättämättä.
Ikuisesti Sinun
allekirjoittanut Minä
* myötätunto edesmenneen viime hetkien kärsimyksiä kohtaan
* väärä luulo, että henkilö on edelleen mätänevässä kropassaan
* suru hänen suunnitelkmiensa raukeamisen vuoksi
* tunne, että tehdään väärin, jos kävellään heti likaisin kengin hänen kotinsa ja arvojensa yli ikään kuin häntä eiu koskaan olsi ollutkaan, niin kuin onkin väärin tehdä
* synkkä ajatus kuoleman olemassaolosta
* tahto korjata ne epäkohdat, jotka aiheuttivat kuoleman
* menetys -> vaihda elämäsi pohjaksi uusia (ja osin vanhoja) ihmissuhteita
* oman kuoleman pelko (elämäsi on tässä ja nyt)
* tunne, ettei ole elänyt omaa elämäänsä kyllin hyvin, kyllin täydesti, kyllin sydämestään lähtöisin olevalla tavalla ja parhaan ymmärryksensä mukaan, jotta voisi lähteä pois -> elä vahvemmin ja aidommin!
* tunne, ettei ole tehnyt parastaan, huono omatunto -> korjaa tapasi, tee pyhä vala
* kauhistus siitä, ettei henkilöstä välitetty kylliksi: millaiseksi sisällissodaksi elo menee, jos kukaan ei välitä toisista, versus se onni ja sopusointu, joka ihmisten luonto olisi, luonto ja kannattavin ratkaisu itsekkäillekin
* toisten tökeröt puheet ja piittaamattomat teot, vaikka ne kuinka olisivat aiheutuneet siitä, etteivät he osaa käsitellä tunteiteen eivätkä siis reagoida niihin liittyen, vaan pakenevat johonkin arkiseen ja tuttuun, mutta tilanteeseen sopimattomaan, särähtävään
* jne
Tässä vielä silloinen kirjoitukseni aiheen tiimoilta. Toivon, että näistä ajatuksistani on edes jollekulle hyötyä, iloa, lohtua...!
Viesti edesmenneelle:
Toivon, että sinulla on kaikki hyvin siellä kaukana. Ja vaikkei sinua enää olisikaan, toivon silti. Muistoasi en paina lokaan. Yhteiset vuotemme ovat osa elämänhistoriaani, sitä, mitä olen, vaikkemme enää koskaan tapaisi maan päällä, muistan sinua aina niin kuin vanhaa ystävää muistetaan, menneitä vuosia, arvostamaani vanhusta,...
Sinä olet osa siitä, mitä minä olen. Olen uskollinen elämälle meissä, elämälle yhteisössä, lapsille ja maailman tulevaisuudelle. Sinun viisautesi: elämän maku, on saanut minutkin viisastumaan. Nyt itse kannan pientä elämänviisauden kynttilää, joka ennen paloi sinun ikkunallasi. Se on osa minu tultani, milloin suuri milloin pieni, mutta liekki osana elämän valtavaa liekkimerta, tulevaisuutemme pohjaa, elämämme nykyhetken onnea.
Ja niin kuin minä joskus kohtasin sinut, kohtaan nyt uusia kasvoja. Opettakoot sinun kohtalosi ja sinun aikakautesi elämässäni elämään nuo kohtaamiset täydesti, itsestäni luopumatta, elämänhistoriaani pois antamatta mutta myös mitään elämästä pois pidättämättä.
Ikuisesti Sinun
allekirjoittanut Minä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)