keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Kaupunkien tuhoamisen mahdottomuudesta

Mietin tuota, kun tämän vuoden alku sujui kankeasti, kuin horteessa, ja ihan alussa nukuin kenties neljä päivää putkeen, niin olisiko niin käynyt, jos olisi maailmalla pääkaupunkeja pommitettu ydinasein? Tämä vuosi on vaikuttanut kankealta muillakin. Alkuvuodesta mietin, onko paljon tyhmiä aaveita, esim. jumiutuneita aasialaisia aaveina ydinpommin jäljiltä. Mutta jos olisikin pommitettu Tukholma, niin olisiko se vaikuttanut näin? Tavallaan ei olisi osattu käsitellä asiaa ja niin olisi vähän niin kuin nukuttu sen ohitse. Ja tavallaan olisi tilaus noille kankeille ruotsalaisille, Tukholman verran maailmassa tukhomalaisia, ja niin kankeuden vaade lankeaisi muiden ylle. Mistä tuli mieleeni, että onko siinä mielessä mahdotonta pommittaa jokin tietynlainen paikka pois kuvioista? Ehkä maailmassa oli kysyntää sellaiselle määrälle sellaisia ihmisiä, sille kulttuurille jossakin, tai muuten se kenties olisi ollut laimeampi tai epähomogeenosempi. Ja kun sille on suuri kysyntä, paikkansa, niin tavallaan siitä ei pääse eroon vaikka pommittaisi? Että esim. Pohjois-Koreasta olisi tullut tännekin asti pohjoiskorealaisia aaveita sankoin joukoin, etenkin vuoden alussa.
Jos maailma on henkeä, niin tämä on olennainen huomio.Mutta jos eri asioiden ja kulttuuripiirteiden kysyntä ajan myötä muuttuu, niin se saattaisi altistaa alueen pommittamiselle siinäkin taåauksessa, että maailma on henkeä.
Jos Tukholma olisi pommitettu, niin se kai olisi pienempien maiden pääkaupunkeja, jonka altisti pommittamiselle sen into sekaantua kansainvälisiin asioihin ja suositella kulttuuriaan innolla ulkomaillekin, vaikkei se jonnekin sopisi niin sinnekin. Silloin syynä kai olisi ollut, että se olisi halunnut juonia ydinsodan jäkeisessämaailmassa eikä kuitenkaan ollut tervehenkinen vaikute itse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti