Puolitoista vuotta sitten kuollut aprikoosinvärinen keskikokoinen villakoirani Banjo sanoi joskus, että se oli ollut edellisessä elämässään ihminen, kai vanha mies, ja katsonut voivansa hyvin olla minjn kanssani koirana, jaksavansa nikn paremmin nuo reilut kymmenen (12) vuotta, mutta että sitä häiritsi koirana elämisessä se, ettei ollut käsiä, joilla tehdä, sormia, joilla tarttua.
Kun olin vastasyntynyt Helsingin Kätilöopiston synnytyslaitoksella, tuli ikkunan taa puihin tiaisparvi, kai talitiasia, tiaisäiti noin 100 päivän ikäisine huhtikuussa syntyneine poikasineen. Ja yksi muistikuvan tapainen sanoo, että olin alunperin huhtikuussa syntynyt, ensin lehdettömien pensaiden suojissa kasvanut tiaisen poikanen, joka oli oppinut hyvin kannattavuusperusteisen moraalin laskelmia tms, mikä olisi ollut hyvä oppi ihmisille, ja niin vaihdoinbihmiseksi, elääkseni yhden elämän ihmisenä, joka toisi tuon viisauden ihmisille, joiden maailma niin kovasti sitä kaipasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti