10.6.2019 Olen sitä ihmetellyt, kun yleensä suriessa yms tuntuu käyvän niin,ett' kun aikaa kuluu, niin menee elämä rankemmaksi. Mutta se johtuukin kai siitä, että kun aikaa kuluu, niin ajattelen, että alan olla taas muiden kanssa, siis elää tavallista elämää niiden kanssa, joilla ei surua tai onnettomuutta ole, mutta joudunkin muiden surevien kanssa ja he, jotka heistö tarraavat muihin, ovat kai niitä epäviisaita, jotka eivät osaa itse, eivät ole elämänviisaita.
Mielestäni omat tuntemukset, oma vaistoviisaus sanoo, miten pitää surressa tehdä. Mielestäni jotakin pitää vaalia, mutten oikein tiedä, että mitä ja tilanne elää. Mutta jos jostakin tulee hyvä mieli, tuntuu olevan positiivista niin vaalia, niin siten silloin sen ihmisen kuuluu vaalia siinä asiassa. Mutta kuollut siis etääntyy sosiaalisena suhteena, joten vaalivuuden aiheet muuttuvat etääntymisen tapaan. Ja jos jostakin tulee huono tunnelma, huono fiilis tai jotakin synkkää, niin niin ei kai kuulu silloin tehdä.
Kuollut henkilö oli sosiaalinen suhde. Hänen kuolemansa ei poiusta muita sosiaalisia suhteita, he säilyttävät paikkansa, muttei myöskään tuo uusia sosiaalisia suhteita etenkään lähipiiriin. Mutta jos joku käyttäytyy kovin kivasti niin ehkä sitten.
12. kesäkuuta 2019 Surressa moni nojaa siihen ihmiseen, joka kuoli, ja niin hänen kykynsä käsitellä surua ja elämänmuutosta menee paljon tuon ihmisen käsittelykyvytahdin mukaan.
Kovin nojaavaiset ovat usein ongelmissa ja lyhytnäköisempiä kuin musiikkia, liikuntaa ja luonta harrastavat, ja siis hidastahtisempia ksäittelemään suruakin.
Vuosia aiemmin, kun minulta on jokin pienempi lemmikkieläin kuollut tai olen lopettanut opinnut tms, missä yksi kausi elämässä ja elämänsisällössä, elämän kuvioissa loppuu, niin ensin on jokin toipumisaika kuten suruaika. Sitten seuraa uuden elämän aloittaminen, mutta se on vain väliaikaisjärjestely, kuitenkin usein ainakin kuukauden tai kuuakusien mittainen, kun näkökulma on vielä vanhojen kuvioiden mukainen. Vasta myöhemmin alkaa se aika, kun elämän osaset löytävät vapaasti sopivat paikkansa oman harrastuneisuuden ja elämän tarpeiden mukaan, tarvitsematta olla noissa vanhoissa aihepiireissä tyietyntasoinen, juuri tietyllä tavalla elävä, tietyssä määrin ne vakavasti ottanut, mutta se muutos tulee siis luonnostaan ajan myötä. Ensin sitä ei näe ja kuvioiden vaihdos häiritsee vieläarkea jotenkin, ei ole yhtäspontaani urautumatta.
19. kesäkuuta 2019 Nyt, kun on kulunut jo lähemmäs kaksi viikkoa japaninpystykorvani kuolemasta, ajatus alkaa jo etääntyä ja muuttua muotoon, että siitä aika jätti. Tässä vaiheessa koen hyvän toivomisen, kenties siihen tapaan kuin hengellisessä yhteydessä, jonkinlaisen idealistisen kuvan siitä, joka kuoli, ja etääntymisen tekevän helpommaksi kantaa surua. Tein tänäänsävelämänpätkän aiheesta:
28. kesäkuuta 2019 Jotkut kai siivoavat heti kohta, kun joku on kuollut, ainakin, jos on kuollut kotona, mutta sellaisesta jää usein huono tunnelma. Kun koirani kuoli, niin jätin jotkin ihan hyvähenkiset kohdat ennalleen, jopa sanomalehtiä lattialle niin kuin tuo koirani oli niistä pitänyt, mutta jos oli jotakin huonohenkistä, niin sen korjasin pois ja laitoin kotia jotenkin kivasti sen sijaan, sen mitä osasin. Mutta suruaikana osan aikaa voi tunnelma olla huono, silloin ei ole hyvä laittaa kotia tai jälki on ikävää, pahaa mieltä ja kenties onnettomuusalttiutta tuovaa. Toisaalta, kun päiviä kuluu, niin kuolleeseen liittyvät esineet ja paikat kodissa muuttuvat huonomman henkisiksi, eivät ole enää hyvää henkeä tuovia, ja siksi nuo esineet on silloi hyvä hetimmiten korjata pois ja nuo paikat muuttaa ainakin alustavasti muuhun, uuteen käyttöön. Hyvän ilmapiirin hetkenä on hyvä laittaa kotia niin, että on jokin, miten elämä jatkuu.
* * *
28. maaliskuuta 2020 Nyt on jo reippaasti yli puoli vuotta siitä, kun Vaapukka kuoli, ja minä ja villakoirani olemme tottuneet asiantilaan jo, mutta ihmisympäristöstä jotkut tuntuvat olettavan, että eläisimme vielä kuin Vaapukkaan nojaten, ja tavallaan muistikuvat aiemmilta vuosilta ovatkin sellaisia. Samoin pidimme Vaapukasta kovin ja vaapukkamaisesta elämästä, vaikkei niin paljon kuin omantyyppisestämme, ja niin harrastelemme sitä edelleen, vähän niin kuin lapsille voi joskus olla mehua ja keksijä vaikkei se ole koko juttu että mitä puuhataan ja miksi on mukavaa. Lisäksi yritämme olla hyväätekevä vaikute, joskaan ei niin kovin suuri, Vaapukalle, jos se jossakin kuolemanjälkeistä elämää elää, muttemme enää nojaa siihen ollenkaan, emme ole nojanneet sen jälkeen, kun se kuoli, vaikka villakoirani aluksi yritti tottumuksesta ja kaipauksesta pitää sille seuraa, vaikka se oli kuollut, mutta nykyisin se itse on osin vaapukkamaisesti eikä kaipaa Vaapukan tai muiden japaninpystykorvien seuraa, vaikkei toki olisi halunnut luopua ystävästään Vaapukasta, niin kuin en minäkään, mutta elämä jatkuu nyt meillä ilman sitä. Vajaat 9 kk siitä, kun Vaapukka kuoli, kuulin tämän kerrostalon pihalta vauvan itkua joka oli kuin Vaapukka olisi siinä jatkanut ja kenties ollut menossa häntä kuljettavan aikuisen matkassa Iraniin, kun oli koirana ollut hiukan sentyylinen.
* * *
5th of April 2020 My poodle asked what does it depend on who mours how much after the death of some close one. My impression is that those mourn more who make some thought error in looking at the situation. Like if someone lost a family member and still has the habit of commenting things to him/her, tends to forget that one is in differemnt company than before. Or then if one neglects some moral or the like and has an unsolved problem there. Or if one relied on that person in some question and is now in trouble because there is none to fill that task. generally several other persons together can each fill some part of such task, but mostly one anyway needs to sift one's life so that it is more centered on other areas of life.
It is usually recommended that after a family member has died, one ought to move to live in some other apartmnent, in a place in which it is good to continue life. I think that one ought to wait so long that one can recognize if the apartment is good to live in or not, since in moruning that maybe does not work out so well, but maybe somebody else who understands about such sides of life could help in choosing the apartment and people help in carrying the furniture etc.
* * *
9. huhtikuuta 2021 villakourani Banjo kuoli reilut kaksi viikkoa sitten.
Tonttutaitokirjoituksestani
" H62. 7th of April 2021 Today mornibg I was thinking of burying the deceased. It can have a poor or a serene atmosphere, depending on whether one thinks of rottenibg corpsds which I guess is a question of too personal too close social distance to the deceased, or if one understands the neef of social distance the impossibility of continuing life together, and just does one's part in helping, both in practicsl chores and in spirit, in wishibg well and telling of how thecdeceased ought to be able to continue life on obe's own wishing the deceased well.
G, F, D, F, A, upper C, H, A,G,D, F
The melody is quite slow, kind of taking time for itself, but the A, G is quicker somewhat like hurried steps. (8.4.2021 The melody I made thinking of my apricot poodle Banjo who passed away two weeks earlier.) " learntalents.blogspot.com
* * *
29.4.2021 Jos vanha ihminen on menettänyt puolisonsa, niin sr on eribjuttu kuin koiran.menettäminen, sillä puolison kanssa on vanha elellyt useampia vupdikymmeniä ja niin tavat ja tottumukset ovat syvään juurtuneita ja pupluson nälökulma on olluy mukana kaikessa ja hänen tsitonsa tsustatukena tai enemmänkin mukana ja hänen mieltymyksrnsä yms. Koirani kuoltua luonnollinen hyvin tpiminut eka reaktio oli jatkaa niiden rakkaiden hyvin toimivien elämän puolien varassa, mitä minulla oli ennen koirieni hankkimusta. Niin luulen että vanhskin alukdi jaksaa hyvin omin päin, mitä surultaan pystyy, mutta ajan myötä olidi löydrttävä uudi arki ilman puolisoa. Siinä olisi karsottava, mitkä olivat elämän pääelementit, kun elämä dujui huvin. Esim jos piti työstään ja sen ihmissuhteista, niin olisi hyvä löytää jotakkn sentapaista puuhaa srurassa, joka pn tekemiselle hyvä ja juttelee, muttei koko ajan nodta edille aihetta piolison kuolema. Jos perustazo osin puutyuu, niin insinöörimäidrmåi perudtekeminen, edim.kirjoitusvirheidrn korjaaminen tekdtistä, kai tuo sitä, eli työtrhtävät enemmän siltä suunnalta. Lisäkdi olidi hyvä olla jotain lyhytkestoisempaa harrastudtapahtumaa tms jossa tapaa ihmidiä tutustuu, ob kivaa ja elämänmakuisrmpaa, esim retki tms. Ja muu kai vanhojen harrastuneisuudeltaan samantyyppisten innoittamaa elämää.
* * *
4.5.2021 Villakourani Banjon kuoktua rrilu kuukausi sitten ensi alkuun turvasin vanhoijin elämänalurihini, joista olin pitänyt ennen noiden koirieni hankkimista, ja surun hetkellä nousi mieleeni etenkin meditaatio eli katseleminen: valoja ja väriläikkiä, puun kuvioita säitä, kevään tuloa, omia toiveita elämältä, vähän niiden suunnalta ryhtiä ja liikkumisen tapaa, sen virettä mutta varovasti suruajan erilaisrn vireen huomioiden. Että on elämäb perusvirta joka kantaa ja tuo voimia, ja lusäksi ei ole asento ihan jumiutunut vaan uuteen avoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti