Kummituksista ja kuoleman läheisyyteen liittyvän epäonnen välttämisestä

Kuolema yleensä liittyy siihen, että jokin tavallisen elämän uoma, usein elämänalueet, on käynyt mahdottomaksi. Se ei ole vain sitä, että jokin kohta kehossa prakasi, vaan vaikka jos olet tullut ammutuksi, niin miksi jouduit niin turvattomaan tilanteeseen, mikset välttänyt sitä ja miksi joku halusi ampua sinut ja ampuikin, el normaali varovaisuutesi oli pettänyt ja siihen oli luultavasti syy muutamalla elämänalueella, koska jos olisi ollut vain yhdellä, niin olisit jättänyt sen yhden väliin ja elänyt muuten tavallista turvallista elämää. Mutta vaikka ongelmia olisi useampikin, niin niihin yleensä auttaa tuo sama ratkaisu: eli niiltä ouolin ei voi elää leveästi ainakaan nykyisellään, kenties ei enää ollenkaan, ja niin on luovuttava noista elämän uomista, vakka nillä olsi ollut asemaa, itse yärkeä niissä, niin niiden aika on jo ohitse, jokin tilaus, joka toi kyllin suuren suojauksen, on nyt poissa, ja sikis on vaihdettava elämän uomia. Ensi alkuun tuo vaihdos on vaihdos vaatimattomampaan, ja samalla usein valmistautumista elämänalojen vaihdokseen: jättäytyy pois vanhasta ja saa elämänsisältönsä jostakin muusta, mikä ei tuo enää entisen kokoluokan asemaa vanhojen tuttujen silmissä. Eli joko näin tekee ennen kuolemaa ja välttää niin tekemällä, pois jättäytym'ällä ja tyytymällä vähään sekä muihin elämän puoliin, kuoleman,tai sitten kuolee ja on epäonninen kunnes keksii kummitella kyllin vaatimattomasti. Samalla on väliä sillä, onko elinympäristö ja muut elämän linjausket epäenergisiä vai uskonnollisia, viisaita, tervehenkisen ikiaikaisia, hyväätarkoittavan vastuuntuntoisia, maailman hyvällä tolalla pitäviä, jolloin saa rauhaa, jonkinlaista välinpit'mättömyyttä kenties ja hiljaista hyväksyntää, tai sitten rämäpää rätsis huonon onnen kanssa, jos nuo puuttuvat.

*
*
 *

18.12.2018   Tämä käsitys, joka minulle kuolleista herättämisestä on syntynyt, ei ole epäonnea tuova, vaan jotenkin positiivinen. Jos yksilölle on tilausta vanhassa elämässä, niin hän on hyväonninen, saattaa herätä ja jos herää niin paranee hyvin ja jatkaa elämäänsä onnellisissa merkeissä, ainakin suhtkoht.  Tai jos oli aika jatkaa muualle, niin kun sinne jatkaa minne sydämen ääni on mutteivät olot ja sosiaalinen lokero samat, niin siellä on paikka, jatkuvuus on sinne päin ihan onnellisesti ja kauniisti, luulen, vaikka sehän katoaa näkyvistä. Kauniissa yleismaailmallisessa moraalissa ja hengellisyydessä tuntuisi olevan jotakin tässä elämäntilanteessa hyvälle tolalle kantavaa.
Sen siujaan ongelma on se, jos olosuhteet eivtä sdalli mutta henkilö haluaa jatkaa vanhoissa kuvioissa, sillä silloin hän pyrkii menemään jostakin, mistä ei ole reittiä ja niin hän on epäonninen, esim. huonommin parantuva. Ongelma syntyy kai siitä, kun henkilö on elänyt ihan toisenlaisen maailmankuvan mukaan,toisenlaisen realismikäsityksen, kenties koulun tuoman, jossa asiat ovat kopvin konkreettisia, eivä't niin sosiaalisista ym olosuhteista riippuvia, ovatenemmän kaikille samat kuin käytäntö usein. Ja kanssa jos ei ole taitoa jatkaa jphonkin suuntaan, mihin pitäisi, niin sekin voi tuoda mahdottoman tilanteen, jota uskonto voi helpottaa ja kai tauko, lomalaisempi asenne, elämän tavallisista kuvioista ierti päästäminen ja satsaaminen toimivaan, elämää nykyisellään ja tulevaisuudessa kantavaan, esim. toisentyyppisen ihmisen tai eläimen suojaan, jos tämä on ystävällinen ja neuvoo. Mutta oli kuollut tai ei, niin tällaisissa tilanteissa on tyypillistä yhteyden katkeaminen vanhoihin ympyröihin ennen kuin on kylliksi omaksunut uutta, ja niin voi vanhojen tuttujen olla vaikea erottaa, jatkaako eteenpäin vai kuoliko heiltä. Mutta se toki luo tilaa uudelle, mutta tyoisaalta vanha sivistys on arvokas, siksi sitä juuri opiuskelytiin, kun siitä on monenlaisessa tilanteessa paljon iloa.

26.8.2019   Aina ei epäonni johdu liian korkeasta asemasta vaan usein väärästä asemasta esim. liian matalasta asemasta, ettei asema ole se, mikä sen luonnostaan kuuluisi olla.

7.7.2020   Jos sinulla on jokin toivottu panos yhteiskunnassa, jonka voisit antaa, niin se on usein se asema, jota sinulta toivotaan, suojaisa paikkasi. Esim. joku voisi olla hyvä presidentti tai toinen keksiä jotakin vapaa-ajan kivaa, mistä kaikki pitäisivät.

Kommentti uutiseen Yhdysvaltain presidentti Bushin kuolemasta

Ylen nettiuutisista löysin uutisen Yhdysvaltain entisen presidentti Bushin kuolemasta - milloin, en ollut huomannut aiemmin - ja kuvan arkun luona surevasta labradorinnoutajastaan. http://yle.fi/uutiset/3-10536608  Näytin kuvat japaninpystykorvalleni Vaapukalle, ja se tuumi, että Bushin oli aika jatkaa matkaa toiseen elämään ja siksi kuoli, ei enää sopinut vanhaan. Kun ihminen vuosikymmeniä jatkaa samoissa ympyröissä, puuhissa tms, niin usein kyllästyyja kun aikaa kuluu, niin tarvitsee ympäristön tai ainakin kuvioiden vaihtoa.

4.12.2018   Eilen kuvaa sille näyttäessäni koirani tuntui saavan (ja osin minä siinä siivellä, vaikken oikein tiedä, minkäläisesta vaikutelmasta on kyse eikä se ollut vahva) jonkinlaisen henkisen tms yhteyden kuvan koiraan ja osin arkussa makaavaan Bushiin ja neuvovan näille kuolleista herättämistä ja kuolleista heräämistä, mutta koira oli erityyppinen ja erimaalainen ja niin se ei kovin hyvin ymmärtänyt, mikä liittyi mihinkin laajemmassa kuvassa, joka koirallani toki oli suomalaisen kulttuurin tapainen, aika savolainen, ja Bush itse vaikutti sanovan, että hänen oli aika jatkaa toiseen elämään, monen vanhan vanhuksen tapaan ei jaksanut enää vanhoissa ympyröissä elelemistä vaan halusi vaihtaa eteenpäin elämässän, ja niin ollen kuoli nuoremmilta.
Saamani vaikutelma oli, että jossakin oli valoisampaa ja olisi kenties voinut herätä elämään ja joissakin synkempää ja kenties sairasti tai kuoli niillä urin ja saattoi olla vaarallisempaa, moraalittomampaa, muttei hän kokenut oikeaksi nousta ylös elämään vaan nukkuvan tapaisesti ikään kuin käänsi kylkeä (paremmin päin ollakseen) vanhusten pariin, että hän jatkaa vanhusten seurassa vanhusten tapaan, ei enää nuorempien seurassa kuvan ottajan suunnalla tai ylhäällä.

* * *

Tällainen käsitys kuolemasta tarkoittaa siis sosiaalisen yhteyden katkaisemista niihin, joilta kuoli. Ihminen on kasvanut ulos vanhasta taitotasostaaan, jola oli yhteisön ja yhteiskunnan osa, ja on siitä jo niin etäällä, ettei jaksa keskustella moisen alhaisen taitotason kanssa, esim. koska nuoremmat puhuvat vain lukemastaan, eivätkä käytännön järjellä ymmärrä, mistä puhuvat, niin kuin vuosikymmeniä enemmän elämänkokemusta omaavat jo ymmärtävät. Aiempien vuosien työpanoksen yms toivotaan siis jäävän nuoremmille ym jälkeen jääville avuksi noilla elämänaloilla, millä töitä teki tai harrastuksenaan panoksen toi. Muttei enää jaksa selittää lisää. Eikä halua olla mukana sosiaalisesti yhteiskunnassakaan, että mennäänpä nyt sanomaan tuolle vanhalle tästäkin, ei hän jaksa kuunnella ja selittää, taitotrasoerot ovat sellainen ongelma kuin luonne-erot tai eri ammatti, enimmäkseen niistä selviää helpoiten, kun ei selitä kaikkea kamalan isoa vaan vain tarpeen tullen viittaa luokituksiin yms, minkä avullas vuosien myötä voi oppia noita elämänalueita ymmärtämään.

Kuoleman kohtaamisen taidosta

Minulle on syntynyt vaikutelma, että jotkut kuolleista jatkavat pian kuolemanjälkeiseen elämään, jotkut jäävät lojumaan paikoillaan pitkäksi aikaa ja jotkut havahtuvat takaisin vanhaan elämään ja paranevat. Paikoilleen lojumaan jäävien kyky kohdata kuolemansa on puutteellisempi kuin noiden toisten, jotka osaavat hyvällä tavala suunnistaa uudessa vaikeassa elämäntilanteessa, viisaasti. On kuin lojumaan jäävien sanasto kohdata tuollainen tilanne olisi puutteellinen, samoin heidän elinympäristönsä kulttuurin havainto- ja suunnistuskyky noissa asioissa. Kun taas kuolemanjälkeiseen elämään heti jatkavien tilanne on kai se, että havaitsevat jonkin tulevaisuudenvaihtoehdon ja tuumivat, että se olisi hyvä vaihtoehto heille itselleen, jatkanpa sinne, ja niin menevät samoin kuin mummolassa johonkin paikkaan. Takaisin elämään havahtuvilla taas on taitoja mielenvireistä, tervehenksiyydestä, terveistä elämäntavoista, hengellisyydestä, elämänviisaudesta, liikunnasta ja elämäntilanteiden setvimisestä parhain päin, sosiaalisten kiemuroidenratkaisujen löytämisestä keveästi takertumatta, ja nämä auttavat tervehtymään ja toimimaan viisaasti vaaran hetkellä, löytämään tien takaisin uuteen elämään.
Taito, jota kuolemanjälkeiseen elämään jatkamiseen tarvittaisiin, on samantapainen kuin mitä oppii käsitöitä silloin tällöin mielitekonaan harrastava, että tää materiaali on tällanen, tästä saa siis sitä ja sitä muttei oikein noita, ja niin cvalitsen näitä, mitä tästä hyvin saa. Muttei paljon kutominen ole ytälle taidolle yhtään hyväksi,kun kutominen tyhmentää liikaa, jumiuttaa paikoilleen hitaaseen elämään, jossa parantumsitaitokaan ei ole paras,m tervehenkinen ja paljon ymmärtävä.

Kuolleen löheisyyden tuomasta epäonnesta

Jos joku on kuollut mutta on kenties etäisempi niin, että luulee tämän olevan yhä elossa, tai jos kuollutta on muistettu väärin tai jätetty muistamatta, niin ajatus tuosta henkilöstä tuntuu tuovan rätsähtelevää riitaisuutta, oahantekoa tms hyökkäyksiä, kuin kuolleiden maa olisi jotenkin riitaisampi. Mutta voiko olla, että jos tuota henkilöä ei enää ole, niin hänen paikkansa elävien keskuudessa on onnistunut valtaamaan joku teknisesti ajatteleva henkilö, jolla ei ole mitään motivaatiota olla juuri tuo henkilö, ja niin hän vähän ajan päästä väsyy, tympiintyy tehtäväänsä, näyttelemiseen ja tuon toisen piirteisiin ja alkaa silmittömästi hyökkäillä, äyskiä, ilkeillä ympärilleen, jos taas joutuu tuohon rooliin. Eli sellaiseen auttaisi tajuta, että tuo henkilö tosiaan kuoli ja hyökkäilijä on joku muu, joku elossa oleva, luulisin.

Jos joku elämän aika lähipiristä kuolee, niin hän eläessään teki helpommiksi tiettyjen aihepiirien harrastamisen, ja niin hänen kuolemansa jättää osin tyhjänpäälle, ne, jotka tottuivat hänen kanssa puuhaamaan noita juttuja tai hänen siivellään, ja niin kuoleman läheisyys tuo epäonnea, josta pääsee eroon etäisyyttä tuohon henkilöön ottamalla.