Surressa kutomisesta

Lainaus pitkästä kutomisohjeblogitekstistäni http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html

"Joidenkin mielestä suru tuo mieleen kutomisen ja olettavat, että kenties kutominen sopisi suruaikaan. Mutta suru vaatii käsittelyä, on ymmärrettävä asioita, laitettava asioita uusiin lokeroihin, etsittävä uusia elämänuomia, yms. Sellainen ymmärrys saa yleensä tukea maisemien katselemisesta yms monimutkaisista näköaistivirikkeistä, jotka tekevät kuvallisen ajattelun kyvystä hyvän ja nopean. Siksi luulisin, että enempi kutominen vain myttyynnyttää ajatukset, surunkin, kun ei auta sen käsittelemisessä ymmärryksellä sulattelussa. Mutta jos tuntuu, että kutominen voisi sopia itselle, niin voihan sitä kokeilla, mutta ylen määrin paljon kutomista surun keskellä ei kai ole hyvä, jollei sitten ole vähän sama kuin dokaaminen, niin että miooin sitä nyt sitten kaipaa."

Surun käsittelemisestä

Jos surun käsitteleminen kestää pitkään, se yleensä johtuu siitä, että asiat ovat myttyyntyneet, tai siitä, että nojaa toiseen, joka on jo kuollut ja ei siis käsittele asiaa ollenkaan, tai ei ollut sellaisia asioita käsittelevää tyyppiä, tai kaatui juuri siihen, ettei viime aikoina osannut käsitellä asioita vaan ne kasautuivat niskaansa. Surun skäsittelemisessä selvärjärkisyys on olennaista, on elettävä omaa elämäänsä, havaittava maailmaa myötäelävin oikein päin reagoivin silmin ja aidoin tuntein. Ei saa sotkea asioita keskenään reagoiden väärällä tavalla eikä olla selkärangaton, parempi edes aavistuksenomaisesti reagoida oikeaan suuntaan, vaikkapa muutamin lättänin sanoin, jotak kumminkin ajavat osan asiasta. Jos asiat menevät väärään lokeroon, se on käsittelemätöntä surua. Jos tietää, että tämä on minun elämäni, noissa asioissa nojasin toisiin ja minun on nyt jatkettava omin jaloin, uusiin nojautumiskohteisin turvaten vaan mieluiten ei rojahtaen, ja noin elävät muut elämäöän, onnea heille ja sivistyksen varjelusta kuolemanjälkeistä elämäänsä jatkavalle, niin asiat ovat aika selkeiytä, jos on selkärankainen, vastuuntuntoisesti tunne-elämältään ja sosiaalisuudeltaan käyttäytyvä, mutta jos reagoi moraalittomasti tai liian huonon ymmärryksen pohjalta, ei oman viisautensa ja sivistyksensä, niin se tuntuu myttynä vatsassa ja suru jatkuu. Niin alkaa uusi elämä, tämän ihmis- tai eläinsuhteen jälkeinen elämä.

Viisauden avulla ratkaisten + tarina

"
B435. Ihmeparannusohjeyritelmä XXXIV * Viisauden avulla ratkaisten Joskus elämä takeltelee, perspektiivi on huono, lähestymistapa huono. Joskus asiat taas sujuvat hyvin ja se tuntuu liittyvän hyvään tervehemkiseen lähestymistapaan. Vaikeista ongelmista pääsee uskonnon avulla ylitse. Satsaamalla kaikkeen viisauteen ja elämänymmärrykseen, mitä sinulla on, selviät vaikeuksista, jotka muuten olisivat ylivoimaiset. Siis jos olet pulassa, satsaa terveisiin elämäntapoihin, tervehenkisyyteen, elävöittävyyteen, tunteidenmukaisuuteen, moraaliin, hyvän toivomiseen, rukoilemiseen, elämänviisauteen, kauneuteen, ym viisauteen ja nouse tilanteen yläpuolelle, ratkaise ongelmasi viisaammalla mielellä ja vasta kun olet kunnolla toipunut edes jonkin verran viisaammin eläen, voit palata entisille urillesi, jos edelleen pidät niitä kyllin viisaina.
"

Lainaus parantamisaiheisesta blogistani http://parantamisesta.blogspot.fi


* * *

Tällanen tarina vain:

Kun täällä Savonlinnassa on vaarallista, niin olen tavannut laittaa illalla yöksi barrikadin oveni eteen. Tässä kuukausi pari sitten olin jo laittanut barrikadin, kun eteisessä käydessäni nenääni osui lievä haju kuin olisi kenties ollut kuollut rapputasanteella. Koetin kutsua Vaapukkaa siihen haistelemaan, muttei se tullut. Kutsuin kumminkin useamman kerran putkeen koettane innostaa sitä, muttei se halunnut. Äänensävylläni kumminkin yritin viestiä tuon yllä olevan ohjeen plus elävöittävän kevennyksen. Vähää myöhemmin tuntui rapputasanteella olevan toipuneen savolaismiehen tunnelmaa, enkä huomannut kuoleen hajua enää. Että lieneekö niin, että tuokin voi auttaa kuoleman rajatapauksissa? 

Sopiikohan elämän jatkaminen aiheena kirjoituksiini paratiisiteoriasta?

Mietin tässä, että voiko olla ihan vain sattumaa, että olen kirjoittanut tulevaisuudenparatiisin mahdollisuudesta kannattavuusnäkökannalta, oikeastaan vain terveiden elämäntapojen kannattavuudesta, ja että sitten minulla samalla henkilöllä sattumalta olisi kyky laatia jonkinlainen kuolleista herättämisen ohje? Vai onko niin, että parempien tulevaisuudenkuvien myötä elämän jatkaminen on kivcempi, jotenkin luonnostaan sopii siihen kuolleista herättämisen ohje, vaikkei moneen muuhun paikkaan sopisi?
Tässä näitä paratiisiaiheisia kirjoituksiani
paratiisiteoriani http://2013paradise.blogspot.fi/2017/08/basics-of-my-paradise-theory.html
siihen suuntaan vievistä teistä maailmassa http://paratiisiteoria.blogspot.fi
ja kenties, kun on nii tärkeä keksiä tauteihin jotakin parannusta, niin parannusohjeyritelmäni http://parantamisesta.blogspot.fi
ja maailman & oman elämän isojen epäkohtien korjaamisesta http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi
...

Trees on graveyards

Hi
I am from Finland, now 45 years old and live in Savonlinna. When I was
12 years old, a girl, and we lived in Helsinki, we early one autumn
went to Japan and were there some tow weeks, after which shortly to
HongKong and then one week in Thailand. My life kind of got destroyed
by that visit to Asia and I did not know why and the effect lasted for
years and it still is somewhat. But lately I noticed that the problem
maybe connects to people whom Asians consider ghosts. When our family
was in Japan, we saw also a Japanese graveyard. It was wirhout trees,
just stones: stone pavements, stones on graves maybe something like
pots from claw to, I do not remember the last thing well enough. In
Finland we have always trees, lots of trees on graveyards, like in a
forest or park, usually big trees with lots of leaves sheltering and
in the winter time mostly without leaves but some kuusi trees
somewhere. My parents were atheists. We visited graveyard in the
Christmas and I wished well for the deceased which I thought of living
there under their graves, under the sea of candles. I wished that they
could have well in the life after death, according to justice so that
good things would spread and bad things would not be allowed to affect
widely, so that each of them could be "the smith of one's own
happiness". And so I propably wished when I saw the Japanese graveyard
too. Could it be that the ghosts longed for something there, something
in Japanese ways of living was maybe too much for them and so they
dies and now they longed for some fracturelessness and so they came to
me, year afyer year. But I think the moist important thing in that is
to have trees with real roots in the graveyards, sheltering, dropping
their leaves in the autumn, maybe some tree keeping them too - trees
quite near each grave, like for example three meters at most. But
those do not necessarily at least to begin with need to be big trees
but some Japanese natural bushes would do well too, but those must be
planted there ground bought there if needed. I guess that the Japanese
ghosts consider this of major importance!
With best wishes, Kaisa Hannele Tervola, Savonlinna, Finland, North Europe


Trees natural to that climate, culture and district teach them to be
wise and with wisdom of life, so that things go peacefully along their
natural ages old wise roads. AAnd the trees or bushes also tell them
that Japanese ways are expected - or they must move to live elsewhere
where they are in harmony with the culture and ways.

Harmony with the wishes of the deceased could make Japan stronger. Do
some foreigners with more skills in these matters oppose in order to
harm Japan?

My wisdom of life is very Finnish, not so very Christian. If that is
what the Japanese elderly or ghosts in Asia are looking for, one can
learn it from my blogs:
http://pikakoulu.blogspot.fi , http://quickerlearning.blogspot.fi and
playlists at http://www.youtube.com/khtervola
http://workandfreetime.blogspot.fi where especially the book at the
first post, http://todreamjob.blogspot.fi and
http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
Especially http://Finnishskills.blogspot.fi
maybe also http://healthilymoral.blogspot.fi and
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2013/09/paratiisissa-on-kaarme.html

Parantamisohjeyritelmiä, mm ihmeparannusohjeyritelmiäni

Tervola-sukunimen tuomia vaikutelmia parantamisesta ja parantumisesta, ekalla sivulla hakemisto http://parantamisesta.blogspot.fi

Pyhäinpäivänä 3.11.2018    Ihmeparannusohjeyritelmät   http://parantamisesta.blogspot.com/2017/11/parantamisnakemykseni.html

Hajottajat voivat olla viisaita

"Joskus näin vähän aikaisemmin auton töytäisemäksi jääneen oravan ja sillä oli kyljessään rinnan kohdalla ja kuonon päällä kuin lohduttamassa kaksi etanaa, ystävällisen tunneviisaan oloisia etanoita, auttamassa kuoleman kohdalla siirtymävaiheessa kuolemanjälkeiseen elämään oravaa.
Joskus mietin sitä, kun elämässä kokemukset tulevat niin että alkavat, sitten niitä kestää jonkin aikaa ja häipyvät pois. Sehän on se, miten mato kulkee, tai mitä käy myös kun juo tai syö: on jonkin virrassa ja sitten se haipuu pois, tiet erkanevat. Luonto on viisas ja kai jumalallakin on ollut jokin tarkoitus maailman luodessaan. Järkeni sanoo, että noin käy myös kun hajottajamadot tms hyönteiset syövät ruumista, ehkä koko ruumiin. Ruumiiseen on kirjautuneena, miten tuo yksilö eli, lihasten juonteissa, elämän tunnelmien jättämissä jäljissä, eri osien vahvuuksissa ja rasituksen jäljissä on kertomuksia tuon yksilön elämästä. Ehkä hajottajahyönteiset lukevat ne, ymmärtävät ne viisaasti luonnon ja jumalan luoman viisauden tapaan ja kommunikoivat muille hyönteisille vähän kuin linnut laajemmalle ympäristölleen, ja niin korjaavat maailmaa paremmalle tolalle noissa suhteissa. Silloin kuoleman jälkeinen hajottajien aika olisi suojattua aikaa kuolleelle eikä tuhon ja hävityksen, niin kuin kuoleman ja hajottajien maine joskus on."

http://ampiaiset.blogspot.fi

Lähestymistavan ja tekemisentavan vaikutuksesta elinajan pituuteen

Tuollaisen kirjoittelin   http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/04/tekemisen-hengen-vaikutuksesta.html

Suru puolison kuolemasta ja elämän jatkaminen

Lainaus blogistani http://parantamisesta3.blogspot.fi

"Suru puolison kuolemasta ja elämän jatkaminen
Jos läheinen kuolee ja suru tuntuu vaikealta ajalta,niin on olennaista huomata, ettei hän ole enää kantamassa elämän taakkoja kanssasi, joten väärän mitoituksen tyuoman epäonnen sijasta sinun olisi oltava itsenäinen ja muiden ihmissuhteidesi ym muun elämänsisällön varassa. Jos puolison viime ajat olivat huonoja, ei ole hyvä jäädä niihin kiinni jatkaen samoja uomia, vaan olisi aloitettava hiukan uutta, rakennettava elämän muiden puolien varaan ja säilöttävä puyolisosta muistoja hyvistä ajoista, kuin vaikkapa heilaehdokkaasta, jota ei saanut, mutta joka tavallaan on osa omaa identiteettiä. Jos puoliso oli taitamattomampi tai vähemmän vasttuuntuntoinen kuin snä, hän luultavasti oli nojaavaisermpi, joten pitäisi varoa nojaamasta siten häneen ja hänen taitamattomuuteensa: ei häntä tarvitse matkia."