Jos nämä ohjeet uoleman välttämisestä ja kuolleista heräämisestä toimisivat, voisi niillä herätä kuolleista kerran tai pari. Paha, joka tekee suuren parannuksen, voisi siten saada suuren kevennyksen elämäntapaansa ja niin nousta kuolleista. Toisaalta, jos kullessaan menee tiedostamattomammaksi, niin luultavasti tietoisuuden viimeiset rippeet tuppaavat olemaan ihmisen tavallisen luonteen kaltaisia ja silloin taas hyvä heräisi helpommin henkiin. Toisaalta hyvä ei voi tehdä niin montaa parannusta kuin paha, joten ei voi niiden voimin herätäkään, jos jokin hänet sortaa. Tästä voi kuitenkin päätellä, että hyvä ei kuole yhtä helposti kuin paha.
Tämä ei kuitenkaan vielä toisi ikuista elämää vaan tarvitaan vielä ihmeparannusohjeen toimivuus, joka voisi palauttaa terveyden tai tehdä vielä entistäkin terveemmäksi ja niin ei tarvittaisi jatkuvaa kevennystä vaan voisi elellä jokseenkin siten kuin ennenkin. Ihmeparannusohjeen sairaalta vaatima näkemyksellisyys on sellaista, että hyvyys ja luonnonrakkaus sekä eläväinen uskonnolline näkemys siinä auttavat.
Vaikka nämä kevennysohjeet eivät edellytä uskonnon käytttämistä kevennykseen, itse näin tärkeässä asiassa suosittelisin turvaamaan uskontoonkin täydesti, sillä sehän perinteisesti on elämän ja kuoleman vaikeimpina hetkinä tukenut ihmisiä mene3styksekkäästi. Ortodoksinen kristinusko tukee enemmän, jos mieltymyksen siihen sydämestäsi löydät. Itselläni on postikortti-ikoni ja se toimii hienosti.
Mikä sitten on kristinuskon mainitsemien ristinkärsimysten rooli tästä näkövinkkelistä katsoen? Sen, mitä ymmärrän kipujen lievittämisestä ja epäviuisaiden valintojen tuomien haittapulien karsimisesta, niin olennaista siinä on laskea irti krampeista. Niin kauan kuin on kramppeja, on kipuja, mutta heti kun päästää krampeitsa irti ja rentoutuu eläväiseen tapaan antaen elämänkokemuksensa tietoisuuden avartua, niin elämäntapa muuttuu viisaammaksi ja kivut ja haitat lakkaavat, siis paranee hetkessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti