Aikakäsityksemme on riippuvainen siitä, millä aikaskaalalla tapahtumia katsomme: elämmekö tätä hetkeä aistimusten rikkauden keskellä vai odotammeko tulevaa. Jos emme koko ajan suuntaudu tulevaan, voimme ikään kuin pidentää, laajentaa näitä hetkiä, jotka meillä on käytettävissämme. Sen sijaan, että olisit tähdännyt johonkin tulevaisuuden tavoitteisiin, hiljenny kunnioittamaan elämää tänä hetkenä. Ota aikaa itsellesi ja elämäsi tärkeimmille asioille. Anna huomiokykysi laajeta noiden sinua miellyttävien kiehtovien asioiden myötä rikkaampaan kokemiseen ja suurempaan elämänviisauteen. Yhdistä hiljentymiseesi kunnioittava rukous elämän ihmeen äärellä ja omista aikaa luonnossa liikkumiseen ja luonnon ihailemiseen ylipäätään.
Sinulla on tietty koemiskyky, maailmankuva. Ennen se kattoi tulevat vuosikymmenet, nyt vain lyhyemmän siivun tulevaa mutta täydemmin, elämää nähneen elämänviisaudella ja vaikutusvallalla. Siinä, missä ennen jätit pitkän rivin pieniä heikkoja jälkiä, nyt jätät muutaman vahvan elämänviisaan. Ei se hetkien lukumäärä vaan se, miten elämänsä elää!
Rikastuneen kokemiskyvyn myötä, jota nöyryys maailman ja elämän ihmeen äärellä tuo, voi elää herkemmin ja viisaammin: monta pitkää sisällyksekästä elinvuotta lisää, viisaamman herkemmän ihmisen tapaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti