Jos joku on kuollut mutta on kenties etäisempi niin, että luulee tämän olevan yhä elossa, tai jos kuollutta on muistettu väärin tai jätetty muistamatta, niin ajatus tuosta henkilöstä tuntuu tuovan rätsähtelevää riitaisuutta, oahantekoa tms hyökkäyksiä, kuin kuolleiden maa olisi jotenkin riitaisampi. Mutta voiko olla, että jos tuota henkilöä ei enää ole, niin hänen paikkansa elävien keskuudessa on onnistunut valtaamaan joku teknisesti ajatteleva henkilö, jolla ei ole mitään motivaatiota olla juuri tuo henkilö, ja niin hän vähän ajan päästä väsyy, tympiintyy tehtäväänsä, näyttelemiseen ja tuon toisen piirteisiin ja alkaa silmittömästi hyökkäillä, äyskiä, ilkeillä ympärilleen, jos taas joutuu tuohon rooliin. Eli sellaiseen auttaisi tajuta, että tuo henkilö tosiaan kuoli ja hyökkäilijä on joku muu, joku elossa oleva, luulisin.
Jos joku elämän aika lähipiristä kuolee, niin hän eläessään teki helpommiksi tiettyjen aihepiirien harrastamisen, ja niin hänen kuolemansa jättää osin tyhjänpäälle, ne, jotka tottuivat hänen kanssa puuhaamaan noita juttuja tai hänen siivellään, ja niin kuoleman läheisyys tuo epäonnea, josta pääsee eroon etäisyyttä tuohon henkilöön ottamalla.
