Aave, kuin tuulenvire tai lakana, on eri juttu kuin kummitus, kuin vanhan ajan hahmo, jossa värit mutta josta välillä kenties osin näkee läpi. Kummitus on viihtynyt hyvin jossakin paikassa, asustelee siellä vain edelleen, vaikkeivät kaikki häntä ole havainneet, mutta kenties hän on vanha ihminen, joka elelee hiljakseen ja tykkää käsitöistä, haluaa kenties ylläpitää käsityöperinnettä, mistä johtuen ja korkeasta iästä johtuen erikoiset vaatteet. Jos maailma on henkeä, niin hän kenties joskus on kanssasi samassa maailmassa, kun jotenkin viihdyt samantapaisessa miljöössä kuin hän, ja toiste taas, kun elelet erilaista elämää ja eri vuorokaudenaikoina, niin häntä kenties ei ole ympyröissäsi ollenkaan.
Aave taas on vainajan henki, joka kai etsii paikkaansa tai ei oikein ole tyytyväine johonkin ja niin lähtee pois muualle. (Sanotaan kai tavallisesti, että levoton henki.) Se voi myös olla etäällä olevan tapa muistaa sukulaista tms vanhaa tuttua. Ainakin muutama vuosi sitten äitini ja isäni syntymäpäivinä edellisenä iltana klo 23.00 ja syntymäpäivän iltana samaan aikaan viima kävi ja ovi kolkkasi, vaikkei tavalisesti koskaan, ja syntymäpäivästä puuttui vanha tuttu tunnelma, että he viettävät syntymäpäiviään ja jossain välissä muistelevat minuakin.
En tiedä, miten kummituksia voisi nähdä, mutta kai viihtyvyyden ja tenhoutumisen myötä paikoissa, joillaon pitkä vahvan henmkinen histyoria, viihtyvä ja arvostava.
Aaveita on helpompi havaita, mutta lähinnä kylmäävänä tuntemuksena, siis tunnelmasävynä jossakin. Esim. hautausmaan muurin lähellä (muurin ulkopuolella - ne ovat kai aaveita tai vainajien henkiä, joilla ei ole lepopaikkaa hautausmaalla, esim. kuolleita eläimiä) kymmeniä senttejä. Jossakin missä on hautoja niin jos sieltä aukeaa jokin nurmikenttä tms kulkea niin kuin vaeltelisivat tai valusivat sieltä jotkin haalean hautaan liittyvän tunnelmaiset, vähän kuin tuo lakanahahmoklishee mutta laimea, tai kylmöten kuin hiiren tassut. Pimeällä auton valokeilan reunamilla, missä on hyvä valo, on kuin kylmäävän pakenevan tunnelmaa, ehkä eläimet pitävät sitä vaarallisen paikkana olla. Vastaavasti jos on kirkas otsavalo tms, niin pimeällä jos ulkona ei ole valoja, niin pihamaalla, missä on kuljettu sinne tänne otsalampun kanssa, jotenkin rikottu tunnelma, niin jos kulkee rauhallisemmin ja kuulostelee tai vaikka avoonaisella ovelle issävalon valossa katselee, niin on jotenkin aavemainen,kenties kylmmäväkin tunnelma ja on kiva mennäs isälle.
Nämä ovat kai vaarallisia siten kuin onnettomuusalttius on vaarallista, jotenkin tavallista huonompi perusta elämälle, vähän kuin väsytneenä tai uuvuttavan tekijän rasittamana, mikä on siis elävän puute tai aiempaan onnettomuuteen tai epäviisauteen huomion kiinnittäminen ja sitä kautta sosiaalinen vaikute siitä virheestä. Näin voi myös käydä kuolemantapauksen vuosipäivänä: asia palautuu monen mieleen, ja niin samat kuviot toistuvat laimeampina, koska juttu on niin iso kaikille, mutta siis kuolemateemalla painotetuina toisella kertaa, ja aiemmin oli kai varomattomuus juuri ongelmana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti