maanantai 21. lokakuuta 2019
Lyhyempi versio
Periaatteessa kuolleista herättämiseen siis riittäisi elävöittävä kevennys, esim. että sanoo korkealla äänellä "Jipi jipi" tai "Vipi vipi" tms, millä innostaa elävöittävyyteen ja tervehenkisyyteen, ja mistä efekti pitäsi autettavan arvioida kuin tuoremehun elävöittävyys eli "Aha, tää tekee hyvää. Niinpä kokeilen tätä vaihtoehtoa nyt.". Eli kamalan läheistä kontaktia ei tarvita mutta kommunikaatiosilmää kyllä. Ja omaa tajua elävöittävyydestä, niin kuin vaikka luonnon kauneus.
tiistai 27. elokuuta 2019
Melodianpätkä
Melodianpätkä kuolleistaherättämisohjeeseen
Ensimmäinen osuus on tärkein. Tokasta ja kolmannesta en ole niin varma. Neljäs täydentää teon.
Ensimmäinen osuus on tärkein. Tokasta ja kolmannesta en ole niin varma. Neljäs täydentää teon.
keskiviikko 12. kesäkuuta 2019
Linnut herättävät laulullaan hyönteiset keväisin
Sen, mitä olen eläinten kanssa oppinut kommunikoimaan, niin kuulostaa siltä, että linnut tosiaan herättävät tähän samaan tapaan, elävöittävällä kevennyksellä, terveillä elämäntavoilla ja viisaalla linjauksella maailmassa sekät unteidenmukaisuudella hyönteiset jopa kuolleista keväisin laulullaan ja korjaavat samoin niiden pakkas- ym vauriot, ts. neuvovat tähän tapaan niille, miten ne voisivat parantua. Siksi, jos haluaa herättää ihmisen tai lemmikkieläimen tai muun eläimen kuolleista, niin voi avata ikkunan raolleen siinä huoneessa, missä tämä on ja mennä ulos pyytämään ikkunan lähistön pikkulinnuilta, että josko nämä laulullaan herättäisivät ko ihmisen tai eläimen ja parantaisivat. Tai jos eivät osaa, niin tiedustelisivat muilta linnuilta, että kuka osaisi tai kuka osaisi neuvoa heille sen, ja sitten parantaisivat. Se on perinteinen tapa.
sunnuntai 9. kesäkuuta 2019
Eteenpäin jatkamisesta
Minulta kuoli toissapäivänä toinenkoiristani: 11 ja puoli vuotta vanha japaninpystykorva. Se sai minut huomaamaan, että japaninpystykorvai oli jatkuvasti pitänyt minulle seuraa ja niin elämäni muuttui paljon arjen osalta sen kuoleman myötä. Samoin sillä oli oma harrastuneisuutensa: se oli parantamisharrastunut, ja niin sen myötä tuli sairaanhoitajan lähestymistapaa vähän kuin sairaanhoitajan seurasta tai jonkun hengellisyyden avulla parantamisesta harrastuneen. Niitä puolia minulla ei itselläni ole, en niitä kaipaa. Toisaalta koirallani oli hyvä asenne niihin, jaksavainen ja tavallaan viihtyvä, välittävä, vaihtelua saava eri puuhista. Kun japaninpystykorvani kuoli, niin tuo jatkuva vaikute jäi pois, mutta samalla oman harrastuneisuuteni mukaiset tekemiset tulivat enemmän mahdollisiksi, vähän niin kuin seurustelukumppaneiden erotessa: useammasta itseä kiinnostavasta, omasta mielestä kivasta lähteestä, sekä harrastuksista että etäisemmistä ihmiskontakteista on haalittava se,mitä viihtyvyyttä ja elämänsisältöä koti ennen toisten asioiden parissa toi. Mutta muutos on liukuva: näin ensimmäisinä päivinä ilman japaninpystykorvaani ero ei ole vielä kovin suuri mutta jokin jatkuvuus on pitkälti kadonnut japaninpystykorvani arkeeni jatkuvasti tuomista asioista. Mutta tokihan minulla on omaakin harrastuneisuutta väljästi aihepiiristä, esim. taito-ohjeidenkirjoittamisesta.
10.6.2019 Olen sitä ihmetellyt, kun yleensä suriessa yms tuntuu käyvän niin,ett' kun aikaa kuluu, niin menee elämä rankemmaksi. Mutta se johtuukin kai siitä, että kun aikaa kuluu, niin ajattelen, että alan olla taas muiden kanssa, siis elää tavallista elämää niiden kanssa, joilla ei surua tai onnettomuutta ole, mutta joudunkin muiden surevien kanssa ja he, jotka heistö tarraavat muihin, ovat kai niitä epäviisaita, jotka eivät osaa itse, eivät ole elämänviisaita.
Mielestäni omat tuntemukset, oma vaistoviisaus sanoo, miten pitää surressa tehdä. Mielestäni jotakin pitää vaalia, mutten oikein tiedä, että mitä ja tilanne elää. Mutta jos jostakin tulee hyvä mieli, tuntuu olevan positiivista niin vaalia, niin siten silloin sen ihmisen kuuluu vaalia siinä asiassa. Mutta kuollut siis etääntyy sosiaalisena suhteena, joten vaalivuuden aiheet muuttuvat etääntymisen tapaan. Ja jos jostakin tulee huono tunnelma, huono fiilis tai jotakin synkkää, niin niin ei kai kuulu silloin tehdä.
Kuollut henkilö oli sosiaalinen suhde. Hänen kuolemansa ei poiusta muita sosiaalisia suhteita, he säilyttävät paikkansa, muttei myöskään tuo uusia sosiaalisia suhteita etenkään lähipiiriin. Mutta jos joku käyttäytyy kovin kivasti niin ehkä sitten.
12. kesäkuuta 2019 Surressa moni nojaa siihen ihmiseen, joka kuoli, ja niin hänen kykynsä käsitellä surua ja elämänmuutosta menee paljon tuon ihmisen käsittelykyvytahdin mukaan.
Kovin nojaavaiset ovat usein ongelmissa ja lyhytnäköisempiä kuin musiikkia, liikuntaa ja luonta harrastavat, ja siis hidastahtisempia ksäittelemään suruakin.
Vuosia aiemmin, kun minulta on jokin pienempi lemmikkieläin kuollut tai olen lopettanut opinnut tms, missä yksi kausi elämässä ja elämänsisällössä, elämän kuvioissa loppuu, niin ensin on jokin toipumisaika kuten suruaika. Sitten seuraa uuden elämän aloittaminen, mutta se on vain väliaikaisjärjestely, kuitenkin usein ainakin kuukauden tai kuuakusien mittainen, kun näkökulma on vielä vanhojen kuvioiden mukainen. Vasta myöhemmin alkaa se aika, kun elämän osaset löytävät vapaasti sopivat paikkansa oman harrastuneisuuden ja elämän tarpeiden mukaan, tarvitsematta olla noissa vanhoissa aihepiireissä tyietyntasoinen, juuri tietyllä tavalla elävä, tietyssä määrin ne vakavasti ottanut, mutta se muutos tulee siis luonnostaan ajan myötä. Ensin sitä ei näe ja kuvioiden vaihdos häiritsee vieläarkea jotenkin, ei ole yhtäspontaani urautumatta.
19. kesäkuuta 2019 Nyt, kun on kulunut jo lähemmäs kaksi viikkoa japaninpystykorvani kuolemasta, ajatus alkaa jo etääntyä ja muuttua muotoon, että siitä aika jätti. Tässä vaiheessa koen hyvän toivomisen, kenties siihen tapaan kuin hengellisessä yhteydessä, jonkinlaisen idealistisen kuvan siitä, joka kuoli, ja etääntymisen tekevän helpommaksi kantaa surua. Tein tänäänsävelämänpätkän aiheesta:
28. kesäkuuta 2019 Jotkut kai siivoavat heti kohta, kun joku on kuollut, ainakin, jos on kuollut kotona, mutta sellaisesta jää usein huono tunnelma. Kun koirani kuoli, niin jätin jotkin ihan hyvähenkiset kohdat ennalleen, jopa sanomalehtiä lattialle niin kuin tuo koirani oli niistä pitänyt, mutta jos oli jotakin huonohenkistä, niin sen korjasin pois ja laitoin kotia jotenkin kivasti sen sijaan, sen mitä osasin. Mutta suruaikana osan aikaa voi tunnelma olla huono, silloin ei ole hyvä laittaa kotia tai jälki on ikävää, pahaa mieltä ja kenties onnettomuusalttiutta tuovaa. Toisaalta, kun päiviä kuluu, niin kuolleeseen liittyvät esineet ja paikat kodissa muuttuvat huonomman henkisiksi, eivät ole enää hyvää henkeä tuovia, ja siksi nuo esineet on silloi hyvä hetimmiten korjata pois ja nuo paikat muuttaa ainakin alustavasti muuhun, uuteen käyttöön. Hyvän ilmapiirin hetkenä on hyvä laittaa kotia niin, että on jokin, miten elämä jatkuu.
* * *
28. maaliskuuta 2020 Nyt on jo reippaasti yli puoli vuotta siitä, kun Vaapukka kuoli, ja minä ja villakoirani olemme tottuneet asiantilaan jo, mutta ihmisympäristöstä jotkut tuntuvat olettavan, että eläisimme vielä kuin Vaapukkaan nojaten, ja tavallaan muistikuvat aiemmilta vuosilta ovatkin sellaisia. Samoin pidimme Vaapukasta kovin ja vaapukkamaisesta elämästä, vaikkei niin paljon kuin omantyyppisestämme, ja niin harrastelemme sitä edelleen, vähän niin kuin lapsille voi joskus olla mehua ja keksijä vaikkei se ole koko juttu että mitä puuhataan ja miksi on mukavaa. Lisäksi yritämme olla hyväätekevä vaikute, joskaan ei niin kovin suuri, Vaapukalle, jos se jossakin kuolemanjälkeistä elämää elää, muttemme enää nojaa siihen ollenkaan, emme ole nojanneet sen jälkeen, kun se kuoli, vaikka villakoirani aluksi yritti tottumuksesta ja kaipauksesta pitää sille seuraa, vaikka se oli kuollut, mutta nykyisin se itse on osin vaapukkamaisesti eikä kaipaa Vaapukan tai muiden japaninpystykorvien seuraa, vaikkei toki olisi halunnut luopua ystävästään Vaapukasta, niin kuin en minäkään, mutta elämä jatkuu nyt meillä ilman sitä. Vajaat 9 kk siitä, kun Vaapukka kuoli, kuulin tämän kerrostalon pihalta vauvan itkua joka oli kuin Vaapukka olisi siinä jatkanut ja kenties ollut menossa häntä kuljettavan aikuisen matkassa Iraniin, kun oli koirana ollut hiukan sentyylinen.
* * *
5th of April 2020 My poodle asked what does it depend on who mours how much after the death of some close one. My impression is that those mourn more who make some thought error in looking at the situation. Like if someone lost a family member and still has the habit of commenting things to him/her, tends to forget that one is in differemnt company than before. Or then if one neglects some moral or the like and has an unsolved problem there. Or if one relied on that person in some question and is now in trouble because there is none to fill that task. generally several other persons together can each fill some part of such task, but mostly one anyway needs to sift one's life so that it is more centered on other areas of life.
It is usually recommended that after a family member has died, one ought to move to live in some other apartmnent, in a place in which it is good to continue life. I think that one ought to wait so long that one can recognize if the apartment is good to live in or not, since in moruning that maybe does not work out so well, but maybe somebody else who understands about such sides of life could help in choosing the apartment and people help in carrying the furniture etc.
10.6.2019 Olen sitä ihmetellyt, kun yleensä suriessa yms tuntuu käyvän niin,ett' kun aikaa kuluu, niin menee elämä rankemmaksi. Mutta se johtuukin kai siitä, että kun aikaa kuluu, niin ajattelen, että alan olla taas muiden kanssa, siis elää tavallista elämää niiden kanssa, joilla ei surua tai onnettomuutta ole, mutta joudunkin muiden surevien kanssa ja he, jotka heistö tarraavat muihin, ovat kai niitä epäviisaita, jotka eivät osaa itse, eivät ole elämänviisaita.
Mielestäni omat tuntemukset, oma vaistoviisaus sanoo, miten pitää surressa tehdä. Mielestäni jotakin pitää vaalia, mutten oikein tiedä, että mitä ja tilanne elää. Mutta jos jostakin tulee hyvä mieli, tuntuu olevan positiivista niin vaalia, niin siten silloin sen ihmisen kuuluu vaalia siinä asiassa. Mutta kuollut siis etääntyy sosiaalisena suhteena, joten vaalivuuden aiheet muuttuvat etääntymisen tapaan. Ja jos jostakin tulee huono tunnelma, huono fiilis tai jotakin synkkää, niin niin ei kai kuulu silloin tehdä.
Kuollut henkilö oli sosiaalinen suhde. Hänen kuolemansa ei poiusta muita sosiaalisia suhteita, he säilyttävät paikkansa, muttei myöskään tuo uusia sosiaalisia suhteita etenkään lähipiiriin. Mutta jos joku käyttäytyy kovin kivasti niin ehkä sitten.
12. kesäkuuta 2019 Surressa moni nojaa siihen ihmiseen, joka kuoli, ja niin hänen kykynsä käsitellä surua ja elämänmuutosta menee paljon tuon ihmisen käsittelykyvytahdin mukaan.
Kovin nojaavaiset ovat usein ongelmissa ja lyhytnäköisempiä kuin musiikkia, liikuntaa ja luonta harrastavat, ja siis hidastahtisempia ksäittelemään suruakin.
Vuosia aiemmin, kun minulta on jokin pienempi lemmikkieläin kuollut tai olen lopettanut opinnut tms, missä yksi kausi elämässä ja elämänsisällössä, elämän kuvioissa loppuu, niin ensin on jokin toipumisaika kuten suruaika. Sitten seuraa uuden elämän aloittaminen, mutta se on vain väliaikaisjärjestely, kuitenkin usein ainakin kuukauden tai kuuakusien mittainen, kun näkökulma on vielä vanhojen kuvioiden mukainen. Vasta myöhemmin alkaa se aika, kun elämän osaset löytävät vapaasti sopivat paikkansa oman harrastuneisuuden ja elämän tarpeiden mukaan, tarvitsematta olla noissa vanhoissa aihepiireissä tyietyntasoinen, juuri tietyllä tavalla elävä, tietyssä määrin ne vakavasti ottanut, mutta se muutos tulee siis luonnostaan ajan myötä. Ensin sitä ei näe ja kuvioiden vaihdos häiritsee vieläarkea jotenkin, ei ole yhtäspontaani urautumatta.
19. kesäkuuta 2019 Nyt, kun on kulunut jo lähemmäs kaksi viikkoa japaninpystykorvani kuolemasta, ajatus alkaa jo etääntyä ja muuttua muotoon, että siitä aika jätti. Tässä vaiheessa koen hyvän toivomisen, kenties siihen tapaan kuin hengellisessä yhteydessä, jonkinlaisen idealistisen kuvan siitä, joka kuoli, ja etääntymisen tekevän helpommaksi kantaa surua. Tein tänäänsävelämänpätkän aiheesta:
28. kesäkuuta 2019 Jotkut kai siivoavat heti kohta, kun joku on kuollut, ainakin, jos on kuollut kotona, mutta sellaisesta jää usein huono tunnelma. Kun koirani kuoli, niin jätin jotkin ihan hyvähenkiset kohdat ennalleen, jopa sanomalehtiä lattialle niin kuin tuo koirani oli niistä pitänyt, mutta jos oli jotakin huonohenkistä, niin sen korjasin pois ja laitoin kotia jotenkin kivasti sen sijaan, sen mitä osasin. Mutta suruaikana osan aikaa voi tunnelma olla huono, silloin ei ole hyvä laittaa kotia tai jälki on ikävää, pahaa mieltä ja kenties onnettomuusalttiutta tuovaa. Toisaalta, kun päiviä kuluu, niin kuolleeseen liittyvät esineet ja paikat kodissa muuttuvat huonomman henkisiksi, eivät ole enää hyvää henkeä tuovia, ja siksi nuo esineet on silloi hyvä hetimmiten korjata pois ja nuo paikat muuttaa ainakin alustavasti muuhun, uuteen käyttöön. Hyvän ilmapiirin hetkenä on hyvä laittaa kotia niin, että on jokin, miten elämä jatkuu.
* * *
28. maaliskuuta 2020 Nyt on jo reippaasti yli puoli vuotta siitä, kun Vaapukka kuoli, ja minä ja villakoirani olemme tottuneet asiantilaan jo, mutta ihmisympäristöstä jotkut tuntuvat olettavan, että eläisimme vielä kuin Vaapukkaan nojaten, ja tavallaan muistikuvat aiemmilta vuosilta ovatkin sellaisia. Samoin pidimme Vaapukasta kovin ja vaapukkamaisesta elämästä, vaikkei niin paljon kuin omantyyppisestämme, ja niin harrastelemme sitä edelleen, vähän niin kuin lapsille voi joskus olla mehua ja keksijä vaikkei se ole koko juttu että mitä puuhataan ja miksi on mukavaa. Lisäksi yritämme olla hyväätekevä vaikute, joskaan ei niin kovin suuri, Vaapukalle, jos se jossakin kuolemanjälkeistä elämää elää, muttemme enää nojaa siihen ollenkaan, emme ole nojanneet sen jälkeen, kun se kuoli, vaikka villakoirani aluksi yritti tottumuksesta ja kaipauksesta pitää sille seuraa, vaikka se oli kuollut, mutta nykyisin se itse on osin vaapukkamaisesti eikä kaipaa Vaapukan tai muiden japaninpystykorvien seuraa, vaikkei toki olisi halunnut luopua ystävästään Vaapukasta, niin kuin en minäkään, mutta elämä jatkuu nyt meillä ilman sitä. Vajaat 9 kk siitä, kun Vaapukka kuoli, kuulin tämän kerrostalon pihalta vauvan itkua joka oli kuin Vaapukka olisi siinä jatkanut ja kenties ollut menossa häntä kuljettavan aikuisen matkassa Iraniin, kun oli koirana ollut hiukan sentyylinen.
* * *
5th of April 2020 My poodle asked what does it depend on who mours how much after the death of some close one. My impression is that those mourn more who make some thought error in looking at the situation. Like if someone lost a family member and still has the habit of commenting things to him/her, tends to forget that one is in differemnt company than before. Or then if one neglects some moral or the like and has an unsolved problem there. Or if one relied on that person in some question and is now in trouble because there is none to fill that task. generally several other persons together can each fill some part of such task, but mostly one anyway needs to sift one's life so that it is more centered on other areas of life.
It is usually recommended that after a family member has died, one ought to move to live in some other apartmnent, in a place in which it is good to continue life. I think that one ought to wait so long that one can recognize if the apartment is good to live in or not, since in moruning that maybe does not work out so well, but maybe somebody else who understands about such sides of life could help in choosing the apartment and people help in carrying the furniture etc.
* * *
9. huhtikuuta 2021 villakourani Banjo kuoli reilut kaksi viikkoa sitten.
Tonttutaitokirjoituksestani
" H62. 7th of April 2021 Today mornibg I was thinking of burying the deceased. It can have a poor or a serene atmosphere, depending on whether one thinks of rottenibg corpsds which I guess is a question of too personal too close social distance to the deceased, or if one understands the neef of social distance the impossibility of continuing life together, and just does one's part in helping, both in practicsl chores and in spirit, in wishibg well and telling of how thecdeceased ought to be able to continue life on obe's own wishing the deceased well.
G, F, D, F, A, upper C, H, A,G,D, F
The melody is quite slow, kind of taking time for itself, but the A, G is quicker somewhat like hurried steps. (8.4.2021 The melody I made thinking of my apricot poodle Banjo who passed away two weeks earlier.) " learntalents.blogspot.com
* * *
29.4.2021 Jos vanha ihminen on menettänyt puolisonsa, niin sr on eribjuttu kuin koiran.menettäminen, sillä puolison kanssa on vanha elellyt useampia vupdikymmeniä ja niin tavat ja tottumukset ovat syvään juurtuneita ja pupluson nälökulma on olluy mukana kaikessa ja hänen tsitonsa tsustatukena tai enemmänkin mukana ja hänen mieltymyksrnsä yms. Koirani kuoltua luonnollinen hyvin tpiminut eka reaktio oli jatkaa niiden rakkaiden hyvin toimivien elämän puolien varassa, mitä minulla oli ennen koirieni hankkimusta. Niin luulen että vanhskin alukdi jaksaa hyvin omin päin, mitä surultaan pystyy, mutta ajan myötä olidi löydrttävä uudi arki ilman puolisoa. Siinä olisi karsottava, mitkä olivat elämän pääelementit, kun elämä dujui huvin. Esim jos piti työstään ja sen ihmissuhteista, niin olisi hyvä löytää jotakkn sentapaista puuhaa srurassa, joka pn tekemiselle hyvä ja juttelee, muttei koko ajan nodta edille aihetta piolison kuolema. Jos perustazo osin puutyuu, niin insinöörimäidrmåi perudtekeminen, edim.kirjoitusvirheidrn korjaaminen tekdtistä, kai tuo sitä, eli työtrhtävät enemmän siltä suunnalta. Lisäkdi olidi hyvä olla jotain lyhytkestoisempaa harrastudtapahtumaa tms jossa tapaa ihmidiä tutustuu, ob kivaa ja elämänmakuisrmpaa, esim retki tms. Ja muu kai vanhojen harrastuneisuudeltaan samantyyppisten innoittamaa elämää.
* * *
4.5.2021 Villakourani Banjon kuoktua rrilu kuukausi sitten ensi alkuun turvasin vanhoijin elämänalurihini, joista olin pitänyt ennen noiden koirieni hankkimista, ja surun hetkellä nousi mieleeni etenkin meditaatio eli katseleminen: valoja ja väriläikkiä, puun kuvioita säitä, kevään tuloa, omia toiveita elämältä, vähän niiden suunnalta ryhtiä ja liikkumisen tapaa, sen virettä mutta varovasti suruajan erilaisrn vireen huomioiden. Että on elämäb perusvirta joka kantaa ja tuo voimia, ja lusäksi ei ole asento ihan jumiutunut vaan uuteen avoin.
* * *
7th of June 2024 An old melody of mine and some good wisdom of life about continuing onwards https://wakingfromdeath.blogspot.com/2019/07/about-continuing-onwards-after-death-of.html
* * *
17th of June 2024 Jos tuntuu että haluaa jatkaa hiljaiselomaisempaa tavallista elämää, niin tonttumaisen elämän mahdollistavista taidoista olen kirjoittanut loputtoman pitkästi, katso LearnTalents.BlogSpot.com mutta kirjoitus on tosuaan englanniksi ja koko maailman laajuista lukijakuntaa ajatellen kirjoitettu, monenlaisille elämäntaitoja, ei yhtä hahmoa tms kohden puoltaen, vaan mm kaikkiin ilmastoihin jne.
If you feel that you would lije to continue a somewhat quiet kind of everyday life, you might want to read my long long blog text about the skills for a Christmas gnome like life, see LearnTalents.BlogSpot.com . But it has been written for a world wide audience, for people dreaming of a dream job, etc
maanantai 28. tammikuuta 2019
Suurten katastrofien välttämisestä tai purkamisesta
Jos käsitys kuolemasta on se, että kuoleman jälkeen on kuolemanjälkeinen elämä, joka on samantyyppistä kuin kuolemaa edeltävä elämä mutta jokin yleensä lähipiirin suuri tekijä kuten läheisimmät ihmissuhteet, työ tao asuinpaikka on muuttunut, vaikka se oli vuosia ennallaan, eikä muutokseen oikein ollut muuta tietä kuin että itse kuolisi noilta läheisiltä ja he henkilöltä itseltään, tms, mutta että kukin pääsisi jatkamaan elämäänsä ja joillekin kauemmille ihmisille, jotka eivät kunnolla tunne, saattaisivat olla samassa maailmassa, mikä ei kuitenkaan juuri mitään vaikuttaisi, jollei sitten joku heistä vaikka ole saanut tärkeää virkaa tms. Niin silloin kai ihminen (ja eläinkin) voi olla synkronissa tiettyjen henkilöiden ja tietynlaisten hänelle sopivien asiantilojen kanssa maailmassa, elää heidän ja niiden kanssa samaan aikaan ja usein kohdalla. Tai sitten olla olematta, jolloin kenties elävät eri maailmoissa. Jos näin olisi, niin voisiko tuollaista synkronointia säätämä'llä itseltään esim. valita, ettei jotakin suurta katastrofia ollutkaan tai tulisi? Synkronointi liittyy kai osin sosiaaliseen lojaaliuteen ja yhteensopivuuteen sekä elämänvaatimusten yhteensopivuuteen, mitä usein auttaa riittävä sosiaalinen ym etäisyys. Ja osin siihen, mihin asioihin, arvoihin ym on kiinnittynyt ja mikä niin ollen on onnekkuutesi ja epäonneklkuutesi kussakin elämänvalinnassa ja aihepiirissä: minne luonnostaan jatkaisit elämässäsi ja millaiseen elämänpiiriin tutustuisit, kenen seuraan lyöttäytyisit tunnesitein mutta pakottamatta ghäntä.
1.2.2019
"Silleen kiinnostava kumminkin, vaikka vaikea tietää ja siksi haasteellinen osata, että jos tuon saisi toimimaan, niin voisiko sillä teoriassa purkaa ydinpommin tuhon? Katsoisi, kuulostelisi tuntemuksiaan ja olosuhteita, ajan henkeä, että millä tavoin olisi synkronissa tuon tuhoalueen väestön ja kai el'imisrtön hyvän elämän kanssa niin, että tuntuisi heidän elämänsä vain rauhassa jatkuvanja muutenkin olevan rauhan ilmapiiri, rauha ihan maassa ja maailmassa, ja sitten valitsisi sen, tekisi siitä valintamahdollisuuden muillekin, mahdollisen uoman yhteisölle, ilman, että olisi liian konkreettinen sen suhteen, mitä kuolemanjälkeiseen elämään heidän sinun kannnaltasi siirtyess tapahtui ja miksi taas jatkui samassa maailmassa, eli etäisyys kai olisi hyvä ja jonkinlainen asioiden sumpliminnen hyvälle tolalle ilman että yrittäisi vaatia maailmalta konemaista aina konkreettista dynamiikkaa tuollaisissa hnekimaailman jutuissa.
Mutta pommiin kai on yleensä ollut joku syy, myös yksittäisten henkilöiden joukon kannalta niin, ettei ehkä olisi mahdollista jatkaa koko tuhoutuneen ryhmän kanssa vaan usein sellaisissa tilanteissa osan täytyisi jäädä meidän maailmamme kannalta kuolleiksi ttai muuten ainakin toistaiseksi vajaalle osalle osallistumisessaan ko maailman menoon, esim. paljon etäisemmiksi meidän elämänympyröidemme kannalta."
"7. helmikuuta 2019 Mielestäni ydinpommin keksiminen laittoi luun kurkkuun useimpien tai kaikkien maiden sotilaallisille perinteille ja perinteisille nökemyksille aruhan ylläpidosta, kunkin asian roolista, sotilaallisen voiman ja elämässä tarvoittavien taitojen luomisesta, maan turvaamisesta ja lasten kasvatuksesta, myös kansainvälisistä suhteista ja siitä, mihin mikin raja, että kuinka pitkälle jossakin asiassa sopii mennä, pitäisilaittaa. Siinä mielkessä on vuosikymmenet oltu paljoltipallo hukassa ja olisi suuri helpotus, jos ydinuhka ei olisi niin suhteettoman suuri muuhun verrattuna, mikä sitten on yksi motivaatio miettiä tavalliusen maailmankuvan ulkopuolisia keinoja, uuden oppimista, kenties aivan toisenlaisiin aihepiireihin kurkistamista ongelmanratkaisumeneteömänä ydinpommin vaaraan. Mutta tämä menetelmä muistuttaa jonkin verran sitä, miten rukoileminen vaikuttaa: on oma elämäntapa, ideaalit, hyvään poäin yrittäminen, uusi alku, rukoileminen, viisaampiin turvaaminen, uusien tapojen omaksuminen, sivistynyt linjaus, jolla yleensä menee paremmin, usko mahdollisuuteen henkistä kautta muuttaa asioita paremmalle tolalle, yms mitä rukoukseen yleensä liitetään ja mikä niin voi olla niitä seikkoja, jotka auttavat paremmille teille - ja perinteiseen kulttuuriin sopivaa sitten kumminkin loppujen lopuksi, vaikka ehkä enemmänklin siinä muodossa, että rukoillaan ja yritetään parempaan ennen kuin on mitään kamalaa tapahtunut, tai sitten kun huioli vaivaa."
10. helmikuuta 2019
Tätä jos kokeilisi ydinvoimalaonnettomuuden aikaan, niin jos huolehtisi normaalit varotoimet hyvin, niin voisi kai käsitöiden tapaan kuulostella, että tästä saisi hyvin ton tai sitten tollasen tai tollasen, jolloin lupaavaan vaihtoehtoon, esim. että onnistuisi saamaan polttoainesauvat eri vesialtaisiin tavallisen ydinvoimalan sammuttamisen tapaan, vaikkapa sitten automaation avulla, niin voisi jonkin vaihtoehdon mukaan lähteä vähän samaan tapaan kuin reistailevan koneen kanssa voi kokeilla, että toimisiko tollanen, kun tuosta näytti lähtevän ihan hyvin, niin että osin on kyse siitä hengestä, millä tekee ja tsemppaamisesta ja osin siitä, mitä tekee, ja osin toki rukoilemisesta, halusta vaalia tuhoalueen ihmisiä ja eläimiä & kasveja, osin hyvästä ammattityön laadusta.
11.2.2019
Jos tästä saa joskus langanpäästä kiinni ja sitten taas uuvahtaa ja epäonni vaivaa, niin yleensä tällaiset oman osaamisen äärirajoilla olevat asiat eivät hyvin toimi urakalla väsyneenä tai kun touchia ei ole, vaan silloin jos haluaa näitä kokeilla, tarttisi ensin satsata eheyden vaalimiseen: luonto, musiikki, uskonnot, vapaa-ajan viihtyvyys, kenties lämpöisen kylläiseksi hyvällä ruualla, terveiden elämäntapojen eheys, hyväntuulisuus ja hyvä tahto & kauniit linjaukset maailmassa.
27.8.2019
"After California earthquake?
In the news some time there was a map of USA but without the Californian
peninsula. Had the predicted big earthquake happened and was it caused
by a nuclear bomb? I tried to compose a piece about continuing onwards.
1.2.2019
"Silleen kiinnostava kumminkin, vaikka vaikea tietää ja siksi haasteellinen osata, että jos tuon saisi toimimaan, niin voisiko sillä teoriassa purkaa ydinpommin tuhon? Katsoisi, kuulostelisi tuntemuksiaan ja olosuhteita, ajan henkeä, että millä tavoin olisi synkronissa tuon tuhoalueen väestön ja kai el'imisrtön hyvän elämän kanssa niin, että tuntuisi heidän elämänsä vain rauhassa jatkuvanja muutenkin olevan rauhan ilmapiiri, rauha ihan maassa ja maailmassa, ja sitten valitsisi sen, tekisi siitä valintamahdollisuuden muillekin, mahdollisen uoman yhteisölle, ilman, että olisi liian konkreettinen sen suhteen, mitä kuolemanjälkeiseen elämään heidän sinun kannnaltasi siirtyess tapahtui ja miksi taas jatkui samassa maailmassa, eli etäisyys kai olisi hyvä ja jonkinlainen asioiden sumpliminnen hyvälle tolalle ilman että yrittäisi vaatia maailmalta konemaista aina konkreettista dynamiikkaa tuollaisissa hnekimaailman jutuissa.
Mutta pommiin kai on yleensä ollut joku syy, myös yksittäisten henkilöiden joukon kannalta niin, ettei ehkä olisi mahdollista jatkaa koko tuhoutuneen ryhmän kanssa vaan usein sellaisissa tilanteissa osan täytyisi jäädä meidän maailmamme kannalta kuolleiksi ttai muuten ainakin toistaiseksi vajaalle osalle osallistumisessaan ko maailman menoon, esim. paljon etäisemmiksi meidän elämänympyröidemme kannalta."
"7. helmikuuta 2019 Mielestäni ydinpommin keksiminen laittoi luun kurkkuun useimpien tai kaikkien maiden sotilaallisille perinteille ja perinteisille nökemyksille aruhan ylläpidosta, kunkin asian roolista, sotilaallisen voiman ja elämässä tarvoittavien taitojen luomisesta, maan turvaamisesta ja lasten kasvatuksesta, myös kansainvälisistä suhteista ja siitä, mihin mikin raja, että kuinka pitkälle jossakin asiassa sopii mennä, pitäisilaittaa. Siinä mielkessä on vuosikymmenet oltu paljoltipallo hukassa ja olisi suuri helpotus, jos ydinuhka ei olisi niin suhteettoman suuri muuhun verrattuna, mikä sitten on yksi motivaatio miettiä tavalliusen maailmankuvan ulkopuolisia keinoja, uuden oppimista, kenties aivan toisenlaisiin aihepiireihin kurkistamista ongelmanratkaisumeneteömänä ydinpommin vaaraan. Mutta tämä menetelmä muistuttaa jonkin verran sitä, miten rukoileminen vaikuttaa: on oma elämäntapa, ideaalit, hyvään poäin yrittäminen, uusi alku, rukoileminen, viisaampiin turvaaminen, uusien tapojen omaksuminen, sivistynyt linjaus, jolla yleensä menee paremmin, usko mahdollisuuteen henkistä kautta muuttaa asioita paremmalle tolalle, yms mitä rukoukseen yleensä liitetään ja mikä niin voi olla niitä seikkoja, jotka auttavat paremmille teille - ja perinteiseen kulttuuriin sopivaa sitten kumminkin loppujen lopuksi, vaikka ehkä enemmänklin siinä muodossa, että rukoillaan ja yritetään parempaan ennen kuin on mitään kamalaa tapahtunut, tai sitten kun huioli vaivaa."
10. helmikuuta 2019
Tätä jos kokeilisi ydinvoimalaonnettomuuden aikaan, niin jos huolehtisi normaalit varotoimet hyvin, niin voisi kai käsitöiden tapaan kuulostella, että tästä saisi hyvin ton tai sitten tollasen tai tollasen, jolloin lupaavaan vaihtoehtoon, esim. että onnistuisi saamaan polttoainesauvat eri vesialtaisiin tavallisen ydinvoimalan sammuttamisen tapaan, vaikkapa sitten automaation avulla, niin voisi jonkin vaihtoehdon mukaan lähteä vähän samaan tapaan kuin reistailevan koneen kanssa voi kokeilla, että toimisiko tollanen, kun tuosta näytti lähtevän ihan hyvin, niin että osin on kyse siitä hengestä, millä tekee ja tsemppaamisesta ja osin siitä, mitä tekee, ja osin toki rukoilemisesta, halusta vaalia tuhoalueen ihmisiä ja eläimiä & kasveja, osin hyvästä ammattityön laadusta.
11.2.2019
Jos tästä saa joskus langanpäästä kiinni ja sitten taas uuvahtaa ja epäonni vaivaa, niin yleensä tällaiset oman osaamisen äärirajoilla olevat asiat eivät hyvin toimi urakalla väsyneenä tai kun touchia ei ole, vaan silloin jos haluaa näitä kokeilla, tarttisi ensin satsata eheyden vaalimiseen: luonto, musiikki, uskonnot, vapaa-ajan viihtyvyys, kenties lämpöisen kylläiseksi hyvällä ruualla, terveiden elämäntapojen eheys, hyväntuulisuus ja hyvä tahto & kauniit linjaukset maailmassa.
27.8.2019
"After California earthquake?
"
1.11.2019 Näin pyhäinmiestenpäivän eli vainajien muistopäivän aattona tänä vuonna nousee vahvasti mieleen, että tapahtuikohan Kaliforniassa viime uutena vuotena se tuhoisa maanjäristys, jota on ennnustettu. Tunnelmat kaupungilla käydessäni olivat Kaliforniaa ajattelevat ja synkät kuten kuolemaa ajatellessa yleensä. Mutta pääkaupunkiseutulainen sivistynyt objektiivinen perspektiivi yleisellä tasolla maailmassa hyvää toivova ja samoilla linjoilla oleva sikäläinen hengellisyys tuo keventävän tunteen, kuin vaikuttaisi siltä, ettei tuota maanjäristystä ollutkaan.
Toinen nökemys:
30.12.2019 Myös eläimillä voi olla henkisempi, sadunomaisempi todellisuuskäsitys, vähän kuin venäläiset sadut tai se, että joskus ihmiset näkevät karhuja ym ja tavallisesti eivät, kuin olisivat välillä eri maailmoissa. Vaikutelmani on, että eläimet pitävät teksteistäni http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html ja http://kalevalainenglish.blogspot.com/ ja saattaisivat niihin liittyen innostua tekemään työtä luonnonsyuojelukysymyksissä, esim. katastrofien purkamisessa.
8.11.2020 Jos vaikuttaa siltä, että tämä ydinpommin purkamisen tapa saattaisi toimia, mutta liian pienellä määrälle pommin tuhoamalla alueella olleita, niin auttaisikohan tämä sävelmä pelastuvien ihmisten määrän kasvattamisessa:
tiistai 4. joulukuuta 2018
Kummituksista ja kuoleman läheisyyteen liittyvän epäonnen välttämisestä
Kuolema yleensä liittyy siihen, että jokin tavallisen elämän uoma, usein elämänalueet, on käynyt mahdottomaksi. Se ei ole vain sitä, että jokin kohta kehossa prakasi, vaan vaikka jos olet tullut ammutuksi, niin miksi jouduit niin turvattomaan tilanteeseen, mikset välttänyt sitä ja miksi joku halusi ampua sinut ja ampuikin, el normaali varovaisuutesi oli pettänyt ja siihen oli luultavasti syy muutamalla elämänalueella, koska jos olisi ollut vain yhdellä, niin olisit jättänyt sen yhden väliin ja elänyt muuten tavallista turvallista elämää. Mutta vaikka ongelmia olisi useampikin, niin niihin yleensä auttaa tuo sama ratkaisu: eli niiltä ouolin ei voi elää leveästi ainakaan nykyisellään, kenties ei enää ollenkaan, ja niin on luovuttava noista elämän uomista, vakka nillä olsi ollut asemaa, itse yärkeä niissä, niin niiden aika on jo ohitse, jokin tilaus, joka toi kyllin suuren suojauksen, on nyt poissa, ja sikis on vaihdettava elämän uomia. Ensi alkuun tuo vaihdos on vaihdos vaatimattomampaan, ja samalla usein valmistautumista elämänalojen vaihdokseen: jättäytyy pois vanhasta ja saa elämänsisältönsä jostakin muusta, mikä ei tuo enää entisen kokoluokan asemaa vanhojen tuttujen silmissä. Eli joko näin tekee ennen kuolemaa ja välttää niin tekemällä, pois jättäytym'ällä ja tyytymällä vähään sekä muihin elämän puoliin, kuoleman,tai sitten kuolee ja on epäonninen kunnes keksii kummitella kyllin vaatimattomasti. Samalla on väliä sillä, onko elinympäristö ja muut elämän linjausket epäenergisiä vai uskonnollisia, viisaita, tervehenkisen ikiaikaisia, hyväätarkoittavan vastuuntuntoisia, maailman hyvällä tolalla pitäviä, jolloin saa rauhaa, jonkinlaista välinpit'mättömyyttä kenties ja hiljaista hyväksyntää, tai sitten rämäpää rätsis huonon onnen kanssa, jos nuo puuttuvat.
*
*
*
18.12.2018 Tämä käsitys, joka minulle kuolleista herättämisestä on syntynyt, ei ole epäonnea tuova, vaan jotenkin positiivinen. Jos yksilölle on tilausta vanhassa elämässä, niin hän on hyväonninen, saattaa herätä ja jos herää niin paranee hyvin ja jatkaa elämäänsä onnellisissa merkeissä, ainakin suhtkoht. Tai jos oli aika jatkaa muualle, niin kun sinne jatkaa minne sydämen ääni on mutteivät olot ja sosiaalinen lokero samat, niin siellä on paikka, jatkuvuus on sinne päin ihan onnellisesti ja kauniisti, luulen, vaikka sehän katoaa näkyvistä. Kauniissa yleismaailmallisessa moraalissa ja hengellisyydessä tuntuisi olevan jotakin tässä elämäntilanteessa hyvälle tolalle kantavaa.
Sen siujaan ongelma on se, jos olosuhteet eivtä sdalli mutta henkilö haluaa jatkaa vanhoissa kuvioissa, sillä silloin hän pyrkii menemään jostakin, mistä ei ole reittiä ja niin hän on epäonninen, esim. huonommin parantuva. Ongelma syntyy kai siitä, kun henkilö on elänyt ihan toisenlaisen maailmankuvan mukaan,toisenlaisen realismikäsityksen, kenties koulun tuoman, jossa asiat ovat kopvin konkreettisia, eivä't niin sosiaalisista ym olosuhteista riippuvia, ovatenemmän kaikille samat kuin käytäntö usein. Ja kanssa jos ei ole taitoa jatkaa jphonkin suuntaan, mihin pitäisi, niin sekin voi tuoda mahdottoman tilanteen, jota uskonto voi helpottaa ja kai tauko, lomalaisempi asenne, elämän tavallisista kuvioista ierti päästäminen ja satsaaminen toimivaan, elämää nykyisellään ja tulevaisuudessa kantavaan, esim. toisentyyppisen ihmisen tai eläimen suojaan, jos tämä on ystävällinen ja neuvoo. Mutta oli kuollut tai ei, niin tällaisissa tilanteissa on tyypillistä yhteyden katkeaminen vanhoihin ympyröihin ennen kuin on kylliksi omaksunut uutta, ja niin voi vanhojen tuttujen olla vaikea erottaa, jatkaako eteenpäin vai kuoliko heiltä. Mutta se toki luo tilaa uudelle, mutta tyoisaalta vanha sivistys on arvokas, siksi sitä juuri opiuskelytiin, kun siitä on monenlaisessa tilanteessa paljon iloa.
26.8.2019 Aina ei epäonni johdu liian korkeasta asemasta vaan usein väärästä asemasta esim. liian matalasta asemasta, ettei asema ole se, mikä sen luonnostaan kuuluisi olla.
7.7.2020 Jos sinulla on jokin toivottu panos yhteiskunnassa, jonka voisit antaa, niin se on usein se asema, jota sinulta toivotaan, suojaisa paikkasi. Esim. joku voisi olla hyvä presidentti tai toinen keksiä jotakin vapaa-ajan kivaa, mistä kaikki pitäisivät.
*
*
*
18.12.2018 Tämä käsitys, joka minulle kuolleista herättämisestä on syntynyt, ei ole epäonnea tuova, vaan jotenkin positiivinen. Jos yksilölle on tilausta vanhassa elämässä, niin hän on hyväonninen, saattaa herätä ja jos herää niin paranee hyvin ja jatkaa elämäänsä onnellisissa merkeissä, ainakin suhtkoht. Tai jos oli aika jatkaa muualle, niin kun sinne jatkaa minne sydämen ääni on mutteivät olot ja sosiaalinen lokero samat, niin siellä on paikka, jatkuvuus on sinne päin ihan onnellisesti ja kauniisti, luulen, vaikka sehän katoaa näkyvistä. Kauniissa yleismaailmallisessa moraalissa ja hengellisyydessä tuntuisi olevan jotakin tässä elämäntilanteessa hyvälle tolalle kantavaa.
Sen siujaan ongelma on se, jos olosuhteet eivtä sdalli mutta henkilö haluaa jatkaa vanhoissa kuvioissa, sillä silloin hän pyrkii menemään jostakin, mistä ei ole reittiä ja niin hän on epäonninen, esim. huonommin parantuva. Ongelma syntyy kai siitä, kun henkilö on elänyt ihan toisenlaisen maailmankuvan mukaan,toisenlaisen realismikäsityksen, kenties koulun tuoman, jossa asiat ovat kopvin konkreettisia, eivä't niin sosiaalisista ym olosuhteista riippuvia, ovatenemmän kaikille samat kuin käytäntö usein. Ja kanssa jos ei ole taitoa jatkaa jphonkin suuntaan, mihin pitäisi, niin sekin voi tuoda mahdottoman tilanteen, jota uskonto voi helpottaa ja kai tauko, lomalaisempi asenne, elämän tavallisista kuvioista ierti päästäminen ja satsaaminen toimivaan, elämää nykyisellään ja tulevaisuudessa kantavaan, esim. toisentyyppisen ihmisen tai eläimen suojaan, jos tämä on ystävällinen ja neuvoo. Mutta oli kuollut tai ei, niin tällaisissa tilanteissa on tyypillistä yhteyden katkeaminen vanhoihin ympyröihin ennen kuin on kylliksi omaksunut uutta, ja niin voi vanhojen tuttujen olla vaikea erottaa, jatkaako eteenpäin vai kuoliko heiltä. Mutta se toki luo tilaa uudelle, mutta tyoisaalta vanha sivistys on arvokas, siksi sitä juuri opiuskelytiin, kun siitä on monenlaisessa tilanteessa paljon iloa.
26.8.2019 Aina ei epäonni johdu liian korkeasta asemasta vaan usein väärästä asemasta esim. liian matalasta asemasta, ettei asema ole se, mikä sen luonnostaan kuuluisi olla.
7.7.2020 Jos sinulla on jokin toivottu panos yhteiskunnassa, jonka voisit antaa, niin se on usein se asema, jota sinulta toivotaan, suojaisa paikkasi. Esim. joku voisi olla hyvä presidentti tai toinen keksiä jotakin vapaa-ajan kivaa, mistä kaikki pitäisivät.
maanantai 3. joulukuuta 2018
Kommentti uutiseen Yhdysvaltain presidentti Bushin kuolemasta
Ylen nettiuutisista löysin uutisen Yhdysvaltain entisen presidentti Bushin kuolemasta - milloin, en ollut huomannut aiemmin - ja kuvan arkun luona surevasta labradorinnoutajastaan. http://yle.fi/uutiset/3-10536608 Näytin kuvat japaninpystykorvalleni Vaapukalle, ja se tuumi, että Bushin oli aika jatkaa matkaa toiseen elämään ja siksi kuoli, ei enää sopinut vanhaan. Kun ihminen vuosikymmeniä jatkaa samoissa ympyröissä, puuhissa tms, niin usein kyllästyyja kun aikaa kuluu, niin tarvitsee ympäristön tai ainakin kuvioiden vaihtoa.
4.12.2018 Eilen kuvaa sille näyttäessäni koirani tuntui saavan (ja osin minä siinä siivellä, vaikken oikein tiedä, minkäläisesta vaikutelmasta on kyse eikä se ollut vahva) jonkinlaisen henkisen tms yhteyden kuvan koiraan ja osin arkussa makaavaan Bushiin ja neuvovan näille kuolleista herättämistä ja kuolleista heräämistä, mutta koira oli erityyppinen ja erimaalainen ja niin se ei kovin hyvin ymmärtänyt, mikä liittyi mihinkin laajemmassa kuvassa, joka koirallani toki oli suomalaisen kulttuurin tapainen, aika savolainen, ja Bush itse vaikutti sanovan, että hänen oli aika jatkaa toiseen elämään, monen vanhan vanhuksen tapaan ei jaksanut enää vanhoissa ympyröissä elelemistä vaan halusi vaihtaa eteenpäin elämässän, ja niin ollen kuoli nuoremmilta.
Saamani vaikutelma oli, että jossakin oli valoisampaa ja olisi kenties voinut herätä elämään ja joissakin synkempää ja kenties sairasti tai kuoli niillä urin ja saattoi olla vaarallisempaa, moraalittomampaa, muttei hän kokenut oikeaksi nousta ylös elämään vaan nukkuvan tapaisesti ikään kuin käänsi kylkeä (paremmin päin ollakseen) vanhusten pariin, että hän jatkaa vanhusten seurassa vanhusten tapaan, ei enää nuorempien seurassa kuvan ottajan suunnalla tai ylhäällä.
* * *
Tällainen käsitys kuolemasta tarkoittaa siis sosiaalisen yhteyden katkaisemista niihin, joilta kuoli. Ihminen on kasvanut ulos vanhasta taitotasostaaan, jola oli yhteisön ja yhteiskunnan osa, ja on siitä jo niin etäällä, ettei jaksa keskustella moisen alhaisen taitotason kanssa, esim. koska nuoremmat puhuvat vain lukemastaan, eivätkä käytännön järjellä ymmärrä, mistä puhuvat, niin kuin vuosikymmeniä enemmän elämänkokemusta omaavat jo ymmärtävät. Aiempien vuosien työpanoksen yms toivotaan siis jäävän nuoremmille ym jälkeen jääville avuksi noilla elämänaloilla, millä töitä teki tai harrastuksenaan panoksen toi. Muttei enää jaksa selittää lisää. Eikä halua olla mukana sosiaalisesti yhteiskunnassakaan, että mennäänpä nyt sanomaan tuolle vanhalle tästäkin, ei hän jaksa kuunnella ja selittää, taitotrasoerot ovat sellainen ongelma kuin luonne-erot tai eri ammatti, enimmäkseen niistä selviää helpoiten, kun ei selitä kaikkea kamalan isoa vaan vain tarpeen tullen viittaa luokituksiin yms, minkä avullas vuosien myötä voi oppia noita elämänalueita ymmärtämään.
4.12.2018 Eilen kuvaa sille näyttäessäni koirani tuntui saavan (ja osin minä siinä siivellä, vaikken oikein tiedä, minkäläisesta vaikutelmasta on kyse eikä se ollut vahva) jonkinlaisen henkisen tms yhteyden kuvan koiraan ja osin arkussa makaavaan Bushiin ja neuvovan näille kuolleista herättämistä ja kuolleista heräämistä, mutta koira oli erityyppinen ja erimaalainen ja niin se ei kovin hyvin ymmärtänyt, mikä liittyi mihinkin laajemmassa kuvassa, joka koirallani toki oli suomalaisen kulttuurin tapainen, aika savolainen, ja Bush itse vaikutti sanovan, että hänen oli aika jatkaa toiseen elämään, monen vanhan vanhuksen tapaan ei jaksanut enää vanhoissa ympyröissä elelemistä vaan halusi vaihtaa eteenpäin elämässän, ja niin ollen kuoli nuoremmilta.
Saamani vaikutelma oli, että jossakin oli valoisampaa ja olisi kenties voinut herätä elämään ja joissakin synkempää ja kenties sairasti tai kuoli niillä urin ja saattoi olla vaarallisempaa, moraalittomampaa, muttei hän kokenut oikeaksi nousta ylös elämään vaan nukkuvan tapaisesti ikään kuin käänsi kylkeä (paremmin päin ollakseen) vanhusten pariin, että hän jatkaa vanhusten seurassa vanhusten tapaan, ei enää nuorempien seurassa kuvan ottajan suunnalla tai ylhäällä.
* * *
Tällainen käsitys kuolemasta tarkoittaa siis sosiaalisen yhteyden katkaisemista niihin, joilta kuoli. Ihminen on kasvanut ulos vanhasta taitotasostaaan, jola oli yhteisön ja yhteiskunnan osa, ja on siitä jo niin etäällä, ettei jaksa keskustella moisen alhaisen taitotason kanssa, esim. koska nuoremmat puhuvat vain lukemastaan, eivätkä käytännön järjellä ymmärrä, mistä puhuvat, niin kuin vuosikymmeniä enemmän elämänkokemusta omaavat jo ymmärtävät. Aiempien vuosien työpanoksen yms toivotaan siis jäävän nuoremmille ym jälkeen jääville avuksi noilla elämänaloilla, millä töitä teki tai harrastuksenaan panoksen toi. Muttei enää jaksa selittää lisää. Eikä halua olla mukana sosiaalisesti yhteiskunnassakaan, että mennäänpä nyt sanomaan tuolle vanhalle tästäkin, ei hän jaksa kuunnella ja selittää, taitotrasoerot ovat sellainen ongelma kuin luonne-erot tai eri ammatti, enimmäkseen niistä selviää helpoiten, kun ei selitä kaikkea kamalan isoa vaan vain tarpeen tullen viittaa luokituksiin yms, minkä avullas vuosien myötä voi oppia noita elämänalueita ymmärtämään.
lauantai 24. marraskuuta 2018
Kuoleman kohtaamisen taidosta
Minulle on syntynyt vaikutelma, että jotkut kuolleista jatkavat pian kuolemanjälkeiseen elämään, jotkut jäävät lojumaan paikoillaan pitkäksi aikaa ja jotkut havahtuvat takaisin vanhaan elämään ja paranevat. Paikoilleen lojumaan jäävien kyky kohdata kuolemansa on puutteellisempi kuin noiden toisten, jotka osaavat hyvällä tavala suunnistaa uudessa vaikeassa elämäntilanteessa, viisaasti. On kuin lojumaan jäävien sanasto kohdata tuollainen tilanne olisi puutteellinen, samoin heidän elinympäristönsä kulttuurin havainto- ja suunnistuskyky noissa asioissa. Kun taas kuolemanjälkeiseen elämään heti jatkavien tilanne on kai se, että havaitsevat jonkin tulevaisuudenvaihtoehdon ja tuumivat, että se olisi hyvä vaihtoehto heille itselleen, jatkanpa sinne, ja niin menevät samoin kuin mummolassa johonkin paikkaan. Takaisin elämään havahtuvilla taas on taitoja mielenvireistä, tervehenksiyydestä, terveistä elämäntavoista, hengellisyydestä, elämänviisaudesta, liikunnasta ja elämäntilanteiden setvimisestä parhain päin, sosiaalisten kiemuroidenratkaisujen löytämisestä keveästi takertumatta, ja nämä auttavat tervehtymään ja toimimaan viisaasti vaaran hetkellä, löytämään tien takaisin uuteen elämään.
Taito, jota kuolemanjälkeiseen elämään jatkamiseen tarvittaisiin, on samantapainen kuin mitä oppii käsitöitä silloin tällöin mielitekonaan harrastava, että tää materiaali on tällanen, tästä saa siis sitä ja sitä muttei oikein noita, ja niin cvalitsen näitä, mitä tästä hyvin saa. Muttei paljon kutominen ole ytälle taidolle yhtään hyväksi,kun kutominen tyhmentää liikaa, jumiuttaa paikoilleen hitaaseen elämään, jossa parantumsitaitokaan ei ole paras,m tervehenkinen ja paljon ymmärtävä.
Taito, jota kuolemanjälkeiseen elämään jatkamiseen tarvittaisiin, on samantapainen kuin mitä oppii käsitöitä silloin tällöin mielitekonaan harrastava, että tää materiaali on tällanen, tästä saa siis sitä ja sitä muttei oikein noita, ja niin cvalitsen näitä, mitä tästä hyvin saa. Muttei paljon kutominen ole ytälle taidolle yhtään hyväksi,kun kutominen tyhmentää liikaa, jumiuttaa paikoilleen hitaaseen elämään, jossa parantumsitaitokaan ei ole paras,m tervehenkinen ja paljon ymmärtävä.
perjantai 19. tammikuuta 2018
Kuolleen löheisyyden tuomasta epäonnesta
Jos joku on kuollut mutta on kenties etäisempi niin, että luulee tämän olevan yhä elossa, tai jos kuollutta on muistettu väärin tai jätetty muistamatta, niin ajatus tuosta henkilöstä tuntuu tuovan rätsähtelevää riitaisuutta, oahantekoa tms hyökkäyksiä, kuin kuolleiden maa olisi jotenkin riitaisampi. Mutta voiko olla, että jos tuota henkilöä ei enää ole, niin hänen paikkansa elävien keskuudessa on onnistunut valtaamaan joku teknisesti ajatteleva henkilö, jolla ei ole mitään motivaatiota olla juuri tuo henkilö, ja niin hän vähän ajan päästä väsyy, tympiintyy tehtäväänsä, näyttelemiseen ja tuon toisen piirteisiin ja alkaa silmittömästi hyökkäillä, äyskiä, ilkeillä ympärilleen, jos taas joutuu tuohon rooliin. Eli sellaiseen auttaisi tajuta, että tuo henkilö tosiaan kuoli ja hyökkäilijä on joku muu, joku elossa oleva, luulisin.
Jos joku elämän aika lähipiristä kuolee, niin hän eläessään teki helpommiksi tiettyjen aihepiirien harrastamisen, ja niin hänen kuolemansa jättää osin tyhjänpäälle, ne, jotka tottuivat hänen kanssa puuhaamaan noita juttuja tai hänen siivellään, ja niin kuoleman läheisyys tuo epäonnea, josta pääsee eroon etäisyyttä tuohon henkilöön ottamalla.
Jos joku elämän aika lähipiristä kuolee, niin hän eläessään teki helpommiksi tiettyjen aihepiirien harrastamisen, ja niin hänen kuolemansa jättää osin tyhjänpäälle, ne, jotka tottuivat hänen kanssa puuhaamaan noita juttuja tai hänen siivellään, ja niin kuoleman läheisyys tuo epäonnea, josta pääsee eroon etäisyyttä tuohon henkilöön ottamalla.
perjantai 15. joulukuuta 2017
Surressa kutomisesta
Lainaus pitkästä kutomisohjeblogitekstistäni http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html
"Joidenkin mielestä suru tuo mieleen kutomisen ja olettavat, että kenties kutominen sopisi suruaikaan. Mutta suru vaatii käsittelyä, on ymmärrettävä asioita, laitettava asioita uusiin lokeroihin, etsittävä uusia elämänuomia, yms. Sellainen ymmärrys saa yleensä tukea maisemien katselemisesta yms monimutkaisista näköaistivirikkeistä, jotka tekevät kuvallisen ajattelun kyvystä hyvän ja nopean. Siksi luulisin, että enempi kutominen vain myttyynnyttää ajatukset, surunkin, kun ei auta sen käsittelemisessä ymmärryksellä sulattelussa. Mutta jos tuntuu, että kutominen voisi sopia itselle, niin voihan sitä kokeilla, mutta ylen määrin paljon kutomista surun keskellä ei kai ole hyvä, jollei sitten ole vähän sama kuin dokaaminen, niin että miooin sitä nyt sitten kaipaa."
"Joidenkin mielestä suru tuo mieleen kutomisen ja olettavat, että kenties kutominen sopisi suruaikaan. Mutta suru vaatii käsittelyä, on ymmärrettävä asioita, laitettava asioita uusiin lokeroihin, etsittävä uusia elämänuomia, yms. Sellainen ymmärrys saa yleensä tukea maisemien katselemisesta yms monimutkaisista näköaistivirikkeistä, jotka tekevät kuvallisen ajattelun kyvystä hyvän ja nopean. Siksi luulisin, että enempi kutominen vain myttyynnyttää ajatukset, surunkin, kun ei auta sen käsittelemisessä ymmärryksellä sulattelussa. Mutta jos tuntuu, että kutominen voisi sopia itselle, niin voihan sitä kokeilla, mutta ylen määrin paljon kutomista surun keskellä ei kai ole hyvä, jollei sitten ole vähän sama kuin dokaaminen, niin että miooin sitä nyt sitten kaipaa."
maanantai 4. joulukuuta 2017
Surun käsittelemisestä
Jos surun käsitteleminen kestää pitkään, se yleensä johtuu siitä, että asiat ovat myttyyntyneet, tai siitä, että nojaa toiseen, joka on jo kuollut ja ei siis käsittele asiaa ollenkaan, tai ei ollut sellaisia asioita käsittelevää tyyppiä, tai kaatui juuri siihen, ettei viime aikoina osannut käsitellä asioita vaan ne kasautuivat niskaansa. Surun skäsittelemisessä selvärjärkisyys on olennaista, on elettävä omaa elämäänsä, havaittava maailmaa myötäelävin oikein päin reagoivin silmin ja aidoin tuntein. Ei saa sotkea asioita keskenään reagoiden väärällä tavalla eikä olla selkärangaton, parempi edes aavistuksenomaisesti reagoida oikeaan suuntaan, vaikkapa muutamin lättänin sanoin, jotak kumminkin ajavat osan asiasta. Jos asiat menevät väärään lokeroon, se on käsittelemätöntä surua. Jos tietää, että tämä on minun elämäni, noissa asioissa nojasin toisiin ja minun on nyt jatkettava omin jaloin, uusiin nojautumiskohteisin turvaten vaan mieluiten ei rojahtaen, ja noin elävät muut elämäöän, onnea heille ja sivistyksen varjelusta kuolemanjälkeistä elämäänsä jatkavalle, niin asiat ovat aika selkeiytä, jos on selkärankainen, vastuuntuntoisesti tunne-elämältään ja sosiaalisuudeltaan käyttäytyvä, mutta jos reagoi moraalittomasti tai liian huonon ymmärryksen pohjalta, ei oman viisautensa ja sivistyksensä, niin se tuntuu myttynä vatsassa ja suru jatkuu. Niin alkaa uusi elämä, tämän ihmis- tai eläinsuhteen jälkeinen elämä.
lauantai 4. marraskuuta 2017
Viisauden avulla ratkaisten + tarina
"
B435. Ihmeparannusohjeyritelmä XXXIV * Viisauden avulla ratkaisten Joskus elämä takeltelee, perspektiivi on huono, lähestymistapa huono. Joskus asiat taas sujuvat hyvin ja se tuntuu liittyvän hyvään tervehemkiseen lähestymistapaan. Vaikeista ongelmista pääsee uskonnon avulla ylitse. Satsaamalla kaikkeen viisauteen ja elämänymmärrykseen, mitä sinulla on, selviät vaikeuksista, jotka muuten olisivat ylivoimaiset. Siis jos olet pulassa, satsaa terveisiin elämäntapoihin, tervehenkisyyteen, elävöittävyyteen, tunteidenmukaisuuteen, moraaliin, hyvän toivomiseen, rukoilemiseen, elämänviisauteen, kauneuteen, ym viisauteen ja nouse tilanteen yläpuolelle, ratkaise ongelmasi viisaammalla mielellä ja vasta kun olet kunnolla toipunut edes jonkin verran viisaammin eläen, voit palata entisille urillesi, jos edelleen pidät niitä kyllin viisaina.
"
Lainaus parantamisaiheisesta blogistani http://parantamisesta.blogspot.fi
* * *
Tällanen tarina vain:
Kun täällä Savonlinnassa on vaarallista, niin olen tavannut laittaa illalla yöksi barrikadin oveni eteen. Tässä kuukausi pari sitten olin jo laittanut barrikadin, kun eteisessä käydessäni nenääni osui lievä haju kuin olisi kenties ollut kuollut rapputasanteella. Koetin kutsua Vaapukkaa siihen haistelemaan, muttei se tullut. Kutsuin kumminkin useamman kerran putkeen koettane innostaa sitä, muttei se halunnut. Äänensävylläni kumminkin yritin viestiä tuon yllä olevan ohjeen plus elävöittävän kevennyksen. Vähää myöhemmin tuntui rapputasanteella olevan toipuneen savolaismiehen tunnelmaa, enkä huomannut kuoleen hajua enää. Että lieneekö niin, että tuokin voi auttaa kuoleman rajatapauksissa?
B435. Ihmeparannusohjeyritelmä XXXIV * Viisauden avulla ratkaisten Joskus elämä takeltelee, perspektiivi on huono, lähestymistapa huono. Joskus asiat taas sujuvat hyvin ja se tuntuu liittyvän hyvään tervehemkiseen lähestymistapaan. Vaikeista ongelmista pääsee uskonnon avulla ylitse. Satsaamalla kaikkeen viisauteen ja elämänymmärrykseen, mitä sinulla on, selviät vaikeuksista, jotka muuten olisivat ylivoimaiset. Siis jos olet pulassa, satsaa terveisiin elämäntapoihin, tervehenkisyyteen, elävöittävyyteen, tunteidenmukaisuuteen, moraaliin, hyvän toivomiseen, rukoilemiseen, elämänviisauteen, kauneuteen, ym viisauteen ja nouse tilanteen yläpuolelle, ratkaise ongelmasi viisaammalla mielellä ja vasta kun olet kunnolla toipunut edes jonkin verran viisaammin eläen, voit palata entisille urillesi, jos edelleen pidät niitä kyllin viisaina.
"
Lainaus parantamisaiheisesta blogistani http://parantamisesta.blogspot.fi
* * *
Tällanen tarina vain:
Kun täällä Savonlinnassa on vaarallista, niin olen tavannut laittaa illalla yöksi barrikadin oveni eteen. Tässä kuukausi pari sitten olin jo laittanut barrikadin, kun eteisessä käydessäni nenääni osui lievä haju kuin olisi kenties ollut kuollut rapputasanteella. Koetin kutsua Vaapukkaa siihen haistelemaan, muttei se tullut. Kutsuin kumminkin useamman kerran putkeen koettane innostaa sitä, muttei se halunnut. Äänensävylläni kumminkin yritin viestiä tuon yllä olevan ohjeen plus elävöittävän kevennyksen. Vähää myöhemmin tuntui rapputasanteella olevan toipuneen savolaismiehen tunnelmaa, enkä huomannut kuoleen hajua enää. Että lieneekö niin, että tuokin voi auttaa kuoleman rajatapauksissa?
sunnuntai 27. elokuuta 2017
Sopiikohan elämän jatkaminen aiheena kirjoituksiini paratiisiteoriasta?
Mietin tässä, että voiko olla ihan vain sattumaa, että olen kirjoittanut tulevaisuudenparatiisin mahdollisuudesta kannattavuusnäkökannalta, oikeastaan vain terveiden elämäntapojen kannattavuudesta, ja että sitten minulla samalla henkilöllä sattumalta olisi kyky laatia jonkinlainen kuolleista herättämisen ohje? Vai onko niin, että parempien tulevaisuudenkuvien myötä elämän jatkaminen on kivcempi, jotenkin luonnostaan sopii siihen kuolleista herättämisen ohje, vaikkei moneen muuhun paikkaan sopisi?
Tässä näitä paratiisiaiheisia kirjoituksiani
paratiisiteoriani http://2013paradise.blogspot.fi/2017/08/basics-of-my-paradise-theory.html
siihen suuntaan vievistä teistä maailmassa http://paratiisiteoria.blogspot.fi
ja kenties, kun on nii tärkeä keksiä tauteihin jotakin parannusta, niin parannusohjeyritelmäni http://parantamisesta.blogspot.fi
ja maailman & oman elämän isojen epäkohtien korjaamisesta http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi
...
Tässä näitä paratiisiaiheisia kirjoituksiani
paratiisiteoriani http://2013paradise.blogspot.fi/2017/08/basics-of-my-paradise-theory.html
siihen suuntaan vievistä teistä maailmassa http://paratiisiteoria.blogspot.fi
ja kenties, kun on nii tärkeä keksiä tauteihin jotakin parannusta, niin parannusohjeyritelmäni http://parantamisesta.blogspot.fi
ja maailman & oman elämän isojen epäkohtien korjaamisesta http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi
...
sunnuntai 23. heinäkuuta 2017
Trees on graveyards
Hi
I am from Finland, now 45 years old and live in Savonlinna. When I was
12 years old, a girl, and we lived in Helsinki, we early one autumn
went to Japan and were there some tow weeks, after which shortly to
HongKong and then one week in Thailand. My life kind of got destroyed
by that visit to Asia and I did not know why and the effect lasted for
years and it still is somewhat. But lately I noticed that the problem
maybe connects to people whom Asians consider ghosts. When our family
was in Japan, we saw also a Japanese graveyard. It was wirhout trees,
just stones: stone pavements, stones on graves maybe something like
pots from claw to, I do not remember the last thing well enough. In
Finland we have always trees, lots of trees on graveyards, like in a
forest or park, usually big trees with lots of leaves sheltering and
in the winter time mostly without leaves but some kuusi trees
somewhere. My parents were atheists. We visited graveyard in the
Christmas and I wished well for the deceased which I thought of living
there under their graves, under the sea of candles. I wished that they
could have well in the life after death, according to justice so that
good things would spread and bad things would not be allowed to affect
widely, so that each of them could be "the smith of one's own
happiness". And so I propably wished when I saw the Japanese graveyard
too. Could it be that the ghosts longed for something there, something
in Japanese ways of living was maybe too much for them and so they
dies and now they longed for some fracturelessness and so they came to
me, year afyer year. But I think the moist important thing in that is
to have trees with real roots in the graveyards, sheltering, dropping
their leaves in the autumn, maybe some tree keeping them too - trees
quite near each grave, like for example three meters at most. But
those do not necessarily at least to begin with need to be big trees
but some Japanese natural bushes would do well too, but those must be
planted there ground bought there if needed. I guess that the Japanese
ghosts consider this of major importance!
With best wishes, Kaisa Hannele Tervola, Savonlinna, Finland, North Europe
Trees natural to that climate, culture and district teach them to be
wise and with wisdom of life, so that things go peacefully along their
natural ages old wise roads. AAnd the trees or bushes also tell them
that Japanese ways are expected - or they must move to live elsewhere
where they are in harmony with the culture and ways.
Harmony with the wishes of the deceased could make Japan stronger. Do
some foreigners with more skills in these matters oppose in order to
harm Japan?
My wisdom of life is very Finnish, not so very Christian. If that is
what the Japanese elderly or ghosts in Asia are looking for, one can
learn it from my blogs:
http://pikakoulu.blogspot.fi , http://quickerlearning.
playlists at http://www.youtube.com/
http://workandfreetime.
first post, http://todreamjob.blogspot.fi and
http://nopeaoppisuus.blogspot.
Especially http://Finnishskills.blogspot.
maybe also http://healthilymoral.
http://paratiisiteoria.
I am from Finland, now 45 years old and live in Savonlinna. When I was
12 years old, a girl, and we lived in Helsinki, we early one autumn
went to Japan and were there some tow weeks, after which shortly to
HongKong and then one week in Thailand. My life kind of got destroyed
by that visit to Asia and I did not know why and the effect lasted for
years and it still is somewhat. But lately I noticed that the problem
maybe connects to people whom Asians consider ghosts. When our family
was in Japan, we saw also a Japanese graveyard. It was wirhout trees,
just stones: stone pavements, stones on graves maybe something like
pots from claw to, I do not remember the last thing well enough. In
Finland we have always trees, lots of trees on graveyards, like in a
forest or park, usually big trees with lots of leaves sheltering and
in the winter time mostly without leaves but some kuusi trees
somewhere. My parents were atheists. We visited graveyard in the
Christmas and I wished well for the deceased which I thought of living
there under their graves, under the sea of candles. I wished that they
could have well in the life after death, according to justice so that
good things would spread and bad things would not be allowed to affect
widely, so that each of them could be "the smith of one's own
happiness". And so I propably wished when I saw the Japanese graveyard
too. Could it be that the ghosts longed for something there, something
in Japanese ways of living was maybe too much for them and so they
dies and now they longed for some fracturelessness and so they came to
me, year afyer year. But I think the moist important thing in that is
to have trees with real roots in the graveyards, sheltering, dropping
their leaves in the autumn, maybe some tree keeping them too - trees
quite near each grave, like for example three meters at most. But
those do not necessarily at least to begin with need to be big trees
but some Japanese natural bushes would do well too, but those must be
planted there ground bought there if needed. I guess that the Japanese
ghosts consider this of major importance!
With best wishes, Kaisa Hannele Tervola, Savonlinna, Finland, North Europe
Trees natural to that climate, culture and district teach them to be
wise and with wisdom of life, so that things go peacefully along their
natural ages old wise roads. AAnd the trees or bushes also tell them
that Japanese ways are expected - or they must move to live elsewhere
where they are in harmony with the culture and ways.
Harmony with the wishes of the deceased could make Japan stronger. Do
some foreigners with more skills in these matters oppose in order to
harm Japan?
My wisdom of life is very Finnish, not so very Christian. If that is
what the Japanese elderly or ghosts in Asia are looking for, one can
learn it from my blogs:
http://pikakoulu.blogspot.fi , http://quickerlearning.
playlists at http://www.youtube.com/
http://workandfreetime.
first post, http://todreamjob.blogspot.fi and
http://nopeaoppisuus.blogspot.
Especially http://Finnishskills.blogspot.
maybe also http://healthilymoral.
http://paratiisiteoria.
tiistai 16. toukokuuta 2017
Parantamisohjeyritelmiä, mm ihmeparannusohjeyritelmiäni
Tervola-sukunimen tuomia vaikutelmia parantamisesta ja parantumisesta, ekalla sivulla hakemisto http://parantamisesta.blogspot.fi
Pyhäinpäivänä 3.11.2018 Ihmeparannusohjeyritelmät http://parantamisesta.blogspot.com/2017/11/parantamisnakemykseni.html
Pyhäinpäivänä 3.11.2018 Ihmeparannusohjeyritelmät http://parantamisesta.blogspot.com/2017/11/parantamisnakemykseni.html
sunnuntai 14. toukokuuta 2017
Hajottajat voivat olla viisaita
"Joskus näin vähän aikaisemmin auton töytäisemäksi jääneen oravan ja
sillä oli kyljessään rinnan kohdalla ja kuonon päällä kuin lohduttamassa
kaksi etanaa, ystävällisen tunneviisaan oloisia etanoita, auttamassa
kuoleman kohdalla siirtymävaiheessa kuolemanjälkeiseen elämään oravaa.
Joskus mietin sitä, kun elämässä kokemukset tulevat niin että alkavat, sitten niitä kestää jonkin aikaa ja häipyvät pois. Sehän on se, miten mato kulkee, tai mitä käy myös kun juo tai syö: on jonkin virrassa ja sitten se haipuu pois, tiet erkanevat. Luonto on viisas ja kai jumalallakin on ollut jokin tarkoitus maailman luodessaan. Järkeni sanoo, että noin käy myös kun hajottajamadot tms hyönteiset syövät ruumista, ehkä koko ruumiin. Ruumiiseen on kirjautuneena, miten tuo yksilö eli, lihasten juonteissa, elämän tunnelmien jättämissä jäljissä, eri osien vahvuuksissa ja rasituksen jäljissä on kertomuksia tuon yksilön elämästä. Ehkä hajottajahyönteiset lukevat ne, ymmärtävät ne viisaasti luonnon ja jumalan luoman viisauden tapaan ja kommunikoivat muille hyönteisille vähän kuin linnut laajemmalle ympäristölleen, ja niin korjaavat maailmaa paremmalle tolalle noissa suhteissa. Silloin kuoleman jälkeinen hajottajien aika olisi suojattua aikaa kuolleelle eikä tuhon ja hävityksen, niin kuin kuoleman ja hajottajien maine joskus on."
http://ampiaiset.blogspot.fi
Joskus mietin sitä, kun elämässä kokemukset tulevat niin että alkavat, sitten niitä kestää jonkin aikaa ja häipyvät pois. Sehän on se, miten mato kulkee, tai mitä käy myös kun juo tai syö: on jonkin virrassa ja sitten se haipuu pois, tiet erkanevat. Luonto on viisas ja kai jumalallakin on ollut jokin tarkoitus maailman luodessaan. Järkeni sanoo, että noin käy myös kun hajottajamadot tms hyönteiset syövät ruumista, ehkä koko ruumiin. Ruumiiseen on kirjautuneena, miten tuo yksilö eli, lihasten juonteissa, elämän tunnelmien jättämissä jäljissä, eri osien vahvuuksissa ja rasituksen jäljissä on kertomuksia tuon yksilön elämästä. Ehkä hajottajahyönteiset lukevat ne, ymmärtävät ne viisaasti luonnon ja jumalan luoman viisauden tapaan ja kommunikoivat muille hyönteisille vähän kuin linnut laajemmalle ympäristölleen, ja niin korjaavat maailmaa paremmalle tolalle noissa suhteissa. Silloin kuoleman jälkeinen hajottajien aika olisi suojattua aikaa kuolleelle eikä tuhon ja hävityksen, niin kuin kuoleman ja hajottajien maine joskus on."
http://ampiaiset.blogspot.fi
tiistai 11. huhtikuuta 2017
maanantai 27. helmikuuta 2017
Suru puolison kuolemasta ja elämän jatkaminen
Lainaus blogistani http://parantamisesta3.blogspot.fi
"Suru puolison kuolemasta ja elämän jatkaminen
Jos läheinen kuolee ja suru tuntuu vaikealta ajalta,niin on olennaista huomata, ettei hän ole enää kantamassa elämän taakkoja kanssasi, joten väärän mitoituksen tyuoman epäonnen sijasta sinun olisi oltava itsenäinen ja muiden ihmissuhteidesi ym muun elämänsisällön varassa. Jos puolison viime ajat olivat huonoja, ei ole hyvä jäädä niihin kiinni jatkaen samoja uomia, vaan olisi aloitettava hiukan uutta, rakennettava elämän muiden puolien varaan ja säilöttävä puyolisosta muistoja hyvistä ajoista, kuin vaikkapa heilaehdokkaasta, jota ei saanut, mutta joka tavallaan on osa omaa identiteettiä. Jos puoliso oli taitamattomampi tai vähemmän vasttuuntuntoinen kuin snä, hän luultavasti oli nojaavaisermpi, joten pitäisi varoa nojaamasta siten häneen ja hänen taitamattomuuteensa: ei häntä tarvitse matkia."
"Suru puolison kuolemasta ja elämän jatkaminen
Jos läheinen kuolee ja suru tuntuu vaikealta ajalta,niin on olennaista huomata, ettei hän ole enää kantamassa elämän taakkoja kanssasi, joten väärän mitoituksen tyuoman epäonnen sijasta sinun olisi oltava itsenäinen ja muiden ihmissuhteidesi ym muun elämänsisällön varassa. Jos puolison viime ajat olivat huonoja, ei ole hyvä jäädä niihin kiinni jatkaen samoja uomia, vaan olisi aloitettava hiukan uutta, rakennettava elämän muiden puolien varaan ja säilöttävä puyolisosta muistoja hyvistä ajoista, kuin vaikkapa heilaehdokkaasta, jota ei saanut, mutta joka tavallaan on osa omaa identiteettiä. Jos puoliso oli taitamattomampi tai vähemmän vasttuuntuntoinen kuin snä, hän luultavasti oli nojaavaisermpi, joten pitäisi varoa nojaamasta siten häneen ja hänen taitamattomuuteensa: ei häntä tarvitse matkia."
lauantai 5. marraskuuta 2016
Jos vainaja ei saa rauhaa
Tänään pyhäinmiestenpäiänä 5.11.2016 kävin puolen päivän aikoihin koirieni kanssa kävelyllä, ja kun reilun korttelin päässä tästä, missä asun, on pienehkö hautausmaa, niin kävin pyhäinmiestenpäivän kunniaksi hautausmaalla. Tänä vuonna lumi tuli jo kaksi viikkoa tavallista aikaisemmin ja sitä oli maassa ehkä pari senttiä. Jätin koirat hautausmaan ulkopuolelle vesottuun jo uutta versoneeseen kantoon kiinni. Ne tuntuivat tavallisen mieltymyksensä mukaan jostain napanneen idean siitä, mitä savolaiskoirat tekisivät siinä ja alkoivat möykätä hiukan. Sanoin niille ilmeelläni, että kiltisti nyt, toivo kaikille hyvää, kuolleille myös toivotaan hyvää näin pyhäinmiestenpäivänä vähän niin kuin jouluna, kauniisti nyt kun ollaan tällaisessa tilanteessa ja hautausmaan lähellä. Ja niin ne vuoroin näyttivät hiukan savolaismöröiltä ja aika paljon kauniisti käyttäytyviltä seurakoirilta, jotka kyllä toivoivat hyvää lumisen maiseman kauneuden tapaan.
Kävin hautausmaalla, en vienyt kynttylää, kun en tuntenut kenenkään tänä vuonna silleen kuolleen, että kuuluisi, vaikka olihan yksi vanhempi miestuttava kuollut, mutta jotenkin olen tuntenut, että häneen on vielä etäisempi yhteys kuin hän vielä eläisi ja niin en ole kummemmin surrut. Hautausmaalla oli ihan kaunis tunnelma, lunta, havuja ja kanervia, muutamia kynttilöitä, oli päivänvalon aikaa ihan selvästi ja lunta jonkin verran.
Takaisin tullessani koirat vaikuttivat siltä kuin niiden luokse olisi tullut aaveita: kuolleita niiden kohdalle, sanoivat, etteivät saa rauhaa, osoittautuivat hautausmaalle tulleiksi eläimiksi, jotka olivat tulleet sinne hakemaan rauhaa, mutta hautausmaalla oli rukoiltu vain ihmisten puolesta. Oli rottavainaja ja siilivainaja, eivät halunneet luopua entisistä elämänympyröistään ja siksi eivät saaneet vainajina lepoa. Kai vainajan siinä tilanteessa tulisi miettiä, että kauempanakin voi olla mukavaa elämää, esim. täältä Savonlinnasta katsottuna Punkaharjulla, joka on noin 30km päässä, omantunnelmaisensa kylä ja Savonlinnan osa nykyisin, eläimille etäällä mutta tavallaan tuttuja ympyröitä, ja sillä tavoin heiloihin viittaava nimeltään, että voi miettiä, löytyisikö heilojensa suunnalta kioja asuinmiljöitä, jotka voisivat olla rakkaita tulevaisuudessa. Niin nuo eläinten haamut tuntuivat saavan rauhan, löytävän itse itselleen paikan maailmassa, tosin kuolemanjälkeisessä elämässä meidän kannaltamme mutta kai ihan tavallisessa hyvässä elämässä kumminkin.
Kävin hautausmaalla, en vienyt kynttylää, kun en tuntenut kenenkään tänä vuonna silleen kuolleen, että kuuluisi, vaikka olihan yksi vanhempi miestuttava kuollut, mutta jotenkin olen tuntenut, että häneen on vielä etäisempi yhteys kuin hän vielä eläisi ja niin en ole kummemmin surrut. Hautausmaalla oli ihan kaunis tunnelma, lunta, havuja ja kanervia, muutamia kynttilöitä, oli päivänvalon aikaa ihan selvästi ja lunta jonkin verran.
Takaisin tullessani koirat vaikuttivat siltä kuin niiden luokse olisi tullut aaveita: kuolleita niiden kohdalle, sanoivat, etteivät saa rauhaa, osoittautuivat hautausmaalle tulleiksi eläimiksi, jotka olivat tulleet sinne hakemaan rauhaa, mutta hautausmaalla oli rukoiltu vain ihmisten puolesta. Oli rottavainaja ja siilivainaja, eivät halunneet luopua entisistä elämänympyröistään ja siksi eivät saaneet vainajina lepoa. Kai vainajan siinä tilanteessa tulisi miettiä, että kauempanakin voi olla mukavaa elämää, esim. täältä Savonlinnasta katsottuna Punkaharjulla, joka on noin 30km päässä, omantunnelmaisensa kylä ja Savonlinnan osa nykyisin, eläimille etäällä mutta tavallaan tuttuja ympyröitä, ja sillä tavoin heiloihin viittaava nimeltään, että voi miettiä, löytyisikö heilojensa suunnalta kioja asuinmiljöitä, jotka voisivat olla rakkaita tulevaisuudessa. Niin nuo eläinten haamut tuntuivat saavan rauhan, löytävän itse itselleen paikan maailmassa, tosin kuolemanjälkeisessä elämässä meidän kannaltamme mutta kai ihan tavallisessa hyvässä elämässä kumminkin.
sunnuntai 30. lokakuuta 2016
Kuka kuolee milloinkin
Puista lähtivät lehdet tässä ihan vähän aikaa sitten. Jäin miettimään, että sellaisina aikoina osa ihmisistä jää suojattomiksi: lehtiin kiinnittyneet voivat olla voimattomia ja epäonnisia, kun taas lehtien oloiset olla vaarassa vihollistensa taholta. Kuka siis kuolee milloinkin? Maatalouskoulussa kun olin kaupunkilaistaustalta, niin siellä oli lampaita, jotka kevään lopussa paloivat lammassuojan palossa, kenties tuhopoltto. Ne olivat jotenkin epäonnisen oloisia etukäteen, laiminlyötyjä, lammastenhoutaja kuunteli kuulosuojaimista musaa tai radiota, kun hoiti niitä, ja niin niillä ei ollut tavanomaista yhteyttä ympäristönsä ihmsiin. Syksyllä kai kuolevat ne, jotka ovat kiinnittyneitä ihan vain kesään, kesä-heinäkuuhun, eivät oikein elokuuhunkaan, jonkun karviaismarjan ehkä syövät mutta eivät jaksa kunnolla kiinnostua edes sadonkorjuusta, kun se on niin viileää, erihenkistä kuin kesän vietto, ja niin syksyn haasteet kohtaavat heidät valmistautumattomina, ryhdistäytymättöminä. Keväällä kai kuolevat ne, jotka eivät jaksa aloittaa uutta, jotka vain istuisivat sisällä vanhoilla urillaan, niin he jäävät maailman kelkasta ja ovat epäonnisempia. Talvella onnettomuusalttiita ovat ne, jotka eivät osaa nauttia talvesta a etenkin talviulkoilusta, haurastuvat pois. Kesällä kai ne, joille kuumuus on liikaa, jotka eivät osaa kohdata kesää ainakaan hyvällä tavalla. Luulisin. Samoin ulkomailla kai kuolevat ne, joilla ei ole aitoa yhteyttä tuon maan elämäntapaan ja arvoihin, tavallisen elämän tavallisten ihmisten sosiaalisuutta vaan jotka ovat jotenkin ristiriidassa tuon maan vahvojen voimien kanssa tai yrittävät elää kuin tuota kulttuuria ei olisikaan, rytmissä vallan muiden seutujen kanssa, unohtaen maan luonteenlaadun ja ideaalit.
Vuodenaikojen elämisen ohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html
Vuodenaikojen elämisen ohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)